”Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut.
Ja hänelle (Elialle) tuli tämä Herran sana: ”Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä.”
Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni.”
Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: ”Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi.”
Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.”
Niin Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää, mene ja tee, niinkuin olen sanonut. MUTTA LEIVO MINULLE ENSIN pieni kaltiainen ja tuo se minulle. LEIVO SITTEN ITSELLESI ja pojallesi.
Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.”
Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.
Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.”
Sanaa sunnuntaille/ 1. Kun 17: 7-16
Jumala ei odota meiltä mahdottomia, mutta Hän siunaa kuuliaisuudessa otetut askeleet.
Marja Toukola