Pieni tyttö lähti kokoukseen vanhempiensa kanssa. Kokoontumisella oli tietty tarkoitus, sillä maa oli päässyt kuivumaan, eikä sadetta oltu saatu aikoihin. Seurakunta oli päättänyt kokoontua rukoilemaan sadetta.
Kaikki olivat asiasta samaa mieltä: rukous kannattaa, ja se on nyt ainoa asia, jonka he voivat yhdessä tehdä.
Tyttö tuli rukoushuoneeseen ja katseli aikuisia, jotka ottivat paikkansa kirkon penkeissä. Miksi kellään muulla ei ollut sateenvarjoa mukanaan, hänellä vain? Oliko hän ainoa, joka ei halunnut kastua rukouskokouksen jälkeen kotiin palatessaan?
Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan uskossa: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Matteus 7:7-8)
Rukoilimme kerran erään henkilön puolesta, jolla oli kipeä selkä. En epäillyt, etteikö Jumala kuullut rukoustamme, ja mielessäni jäin ajattelemaan, miten paraneminen tapahtuisi – tässä hetkessä vai pikkuhiljaa. Kun lopetimme rukouksen, rukousta pyytänyt henkilö jatkoi samanlaista puhettaan kuin ennen rukousta. Omilla sanoillaan hän sai kaiken näyttämään siltä, kuin rukous ei olisi hyödyttänyt häntä ollenkaan.
Me emme rukoile vain rukouksen vuoksi, vaan siten, että jäämme odottamaan kiitollisina, miten taivaasta vastataan. Jos uskomme, että Jumala kuulee rukouksemme, emme voi ajatella nurinkurisesti, ettei mitään yliluonnollista tapahdu. Meidän ei tule myöskään katsoa henkilöön, joka rukoilee, vaan uskomme kohde on Jeesus, jolla on kaikki valta. Hän käyttää vajavaisten ihmisten rukouksia tuodakseen apua ihmisille.
Pyhä Henki tuo Isän valtaistuimelta vastauksia Jeesuksen nimessä esitettyihin pyyntöihin. Olkaamme rohkeita rukoilemaan ja odottamaan myös vastauksia, luottaen Häneen, joka on antanut meille lupauksen, että anovalle annetaan.
Marja Toukola