Olen pohtinut motiiveja palvelemiseen. Mikä minua motivoi palvelemisessa?
Ovatko prioriteettini kunnossa?
Sana sanoo, että yksinelävien on helpompi miellyttää Jumalaa. Kotona ei ole puolisoa ja lapsia,
jotka sitoisivat ja jotka tulisi huomioida jos toisin olisi. Entäpä jos on puoliso ja lapset, joitten kesken
tulisi jakaa aikaa ja huolenpitoa? Lisäksi oma ansiotyö ja muut velvoitteet. Moni nainen suree kun omat
lahjat ja mahdollisuudet jäävät taka-alalle ja usein pölyttyvät käytön puutteesta. Onko minulle enää
mitään käyttöä? Tyytymättömyys omaan tilanteeseen voi kalvaa ja viedä ilon tipotiehen. Taustalla voi olla
myös ambitio tulla nähdyksi ja erottua joukosta, mutta voi myös olla into palvella antaumuksella ilman
itsekkäitä vaikutteita.
Valintoja tehdessä olisi tärkeää punnita minkä kustannuksella ryhdyn tähän tai tuohon. Mitä siitä
seuraisi! Riittäisivätkö voimavarani perheelleni, jonka tulisi olla kärkipäässä prioriteettilistallani?
Moni osaakin taitavasti sijoittaa voimavaransa ja henkiset resurssinsa laiminlyömättä puolisoaan ja
perhettään ja se on ihailtavaa. Emme voi verrata itseämme muihin. Helposti otamme mallia lahjakkaista,
joilla on kyky elämänhallintaan ja lahjojen viisaaseen käyttöön, saaden aikaan vaikka mitä! Tyydynkö
olemaan oma itseni, näillä voimavaroilla ja lahjoilla varustettuna, vai haikailenko jotain joka ei minulle
kuulu? Riittääkö vähäinen ja pieni? Kysymmekö avoimin mielin mitä mieltä Jumala on meistä ja
lahjojemme hyödyntämisestä?
Olenko silti riittävä jos panokseni ei ole muitten silmissä näkyvä ja hohdokas? Ketä haluan
ensisijaisesti miellyttää? Jos osani onkin olla ns. maan hiljainen ja harjoittaa laupeuden töitä kaikessa
vaatimattomuudessa tai esirukoilla sitoutuneesti eri aiheiden puolesta, riittääkö se?
Enhän vain joudu maksamaan liian kallista hintaa vääristä valinnoistani? Onko totta, että joudun
tekemään tiliä eletystä elämästäni? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tänään on uusi mahdollisuus!
Keskeneräisenäkin olen kehityskelpoinen Jumalan armosta! Niin olet Sinäkin!
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.” Snl.3:5
by Marja Salokangas