Mitä te lähditte erämaahan katselemaan kysyit Mestarini.
Ruokoako jota tuuli huojuttaa, vai mitä lähditte katsomaan. Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua?
Ei, sillä erämaassa oli Johannes sinun palvelijasi, kamelinkarvapuku yllään, heinäsirkat eväänään.
Sinun palvelijasi tänäänkin, asuuko hän palatseissa vai slummeissa – erämaassa?
Hän voi olla kaikkialla, minne sinä Mestarini hänet lähetät.
Ei omassa loistossaan, vaan heijastaen sinun kirkkauttasi. Joskus niin rosoisista, rikkoutuneista sirpaleista, loistonsa menettäneistä,
maahan paiskatuista, epätäydellisistä pinnoista.
Mutta ei koskaan sinun hylkäämistä.
Ja minä pyörähdän ilosta❣️
Minäkin voin olla sinun palvelijasi❤️
Riitta Koikkalainen