Päivät sen kuin lyhenevät ennen lumisen talven tuloa. On pimeää, kun lähdet töihin, taas pimeää, kun tulet töistä kotiin. Keinotekoista valoa päivästä toiseen. Ainaista kiirettä, joka vain kiihtyy joulun alla. Kaipaat lepoa, iltahetkeä, kun saat lapset nukkumaan, kun voit alkaa ajatella itseäsi, jaksamistasi. Virkistyä hyvän kirjan ääressä. Kaipaat hiljaisuutta. Huomaat kuitenkin, että pakenet sitä kaikin mahdollisin keinoin. Mielessäsi kasvaa tekemättömien töiden viidakko. Ponnistelet kaikkesi sen edessä, vaikka hyvin tiedostat, että se ei tekemällä lopu. Katsot menojasi kalenterista ja huokaat, kun et löydä yhteistä vapaailtaa perheesi kanssa. Jokin sinussa kaipaa lepoa – jokin taas vastustaa hiljentymistä.
”Tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille levon.” Luvassa on siis lepoa – jopa keskellä kaiken tämän hyörinän. Kyllähän sinun tulisi se tietää ja tiedäthän sinä. Jeesus on sinunkin syntiesi sovittaja, elämäsi johdattaja, turvapaikkasi, sisimpäsi rauhoittaja. Luvassa on siis lepoa, kun vain huomaat taas pysähtyä levähdyspaikalle. Missä on sinun levähdyspaikkasi? Ehkäpä rukoushetkessä, jossa voit Jumalalle kertoa kaiken väsymyksesi ja kokea virvoitusta ja uutta jaksamista. Tai lukiessasi raamatusta Jeesuksen sanat: ”Tule yksinäisyyteen, autioon paikkaan ja levähdä vähän!” Mitäpä jos osallistuisit ehtoollispöytään, joka muistuttaa sinua valtavasta pelastussuunnitelmasta. Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta sinäkin tällaisenaan kelpaat Jumalalle.
Tapaat siellä toisia, jotka lupaavat muistaa sinua rukouksin. Aitoa yhteyttä seurakunnan keskellä.
Mariakin kävi kesken kiireisen päivän hetkeksi lepäämään ja kuuntelemaan Jeesusta. On vain niin, että Martan osa on meille luontaisempaa. Hiljentymistä on opeteltava. Ottamalla aikaa huomaat, että jaksat paremmin hoitaa Martankin tehtävät. Tänäänkin Jeesus kutsuu yhä uudestaan sinua lepäämään ja uudistumaan niin, että arjen työtkin saavat uuden tarkoituksen elämässäsi.
Aabrahamista kerrotaan, että hän vaelsi levähdyspaikasta toiseen. Mitä sinusta ja minusta sanottaisiin. Juoksi eteenpäin näännyksissä, ei pysähtynyt levähdyspaikalle. Lisäsi vain vauhtia. Kumma levottomuus ajaa meitä takaa. Jo pieni lapsikin osaa pitää ruoka-ajasta kiinni. Meille on varattu oma ruoka-aika, ihan oma elämän leipä. Sitä nauttimalla saamme levätä kylläisinä Isän sylissä. Sisimmäsi saat tänään kuulla sanat: lepää sinua kannan.
Sirpa Korpela