Äiti- Svea Flood

8.5.2022 | Artikkelit, Lähetystyö

   Sata vuotta sitten Floodit lähtivät matkaan Ruotsista kohti Afrikkaa, silloiseen Belgian Kongoon, jota  kutsuttiin Afrikan sydämeksi. Yhdessä työtovereittensa, Joel ja Bertha Ericksonin, kanssa he alkoivat rukoilla Jumalan johdatusta työhönsä vieraalla maalla. Yhdessä he siirtyivät syrjäiselle seudulle asumaan ja rakensivat savimajat kodikseen vuoren rinteelle.
  Kyläpäällikkö ei katsonut heitä suopein silmin eikä päästänyt heitä kyläänsä, sillä hän pelkäsi paikallisten jumalien suuttuvan. Vain yksi ystävyys pääsi syntymään paikallisiin asukkaisiin. Pieni poika tuli kaksi kertaa viikossa myymään heille kananmunia.
  Pikkuruinen nainen, Svea Flood, ajatteli, että jos tuo poika on ainoa afrikkalainen, jolle hän voi puhua, hän johdattaa pojan Jeesuksen tuntemiseen. Suunnitelma onnistui, ja pojan sydämeen kylvettiin uskon siemen.
                                                  PETTYMYSTEN LAAKSOSSA
  Pojan vierailuista tulikin heille kaikille ainoa ilon aihe. Monet vaikeudet alkoivat kuitenkin kasaantua, ja he kaikki vuorotellen sairastuivat malariaan. Ericksonit päättivät palata takaisin lähetysasemalle, mutta David ja Svea jäivät jatkamaan työtään.
  Kun Svea odotti lasta, hän makasi suurimman osan ajasta vuoteessa sairaana. Huhtikuussa 1923 hän synnytti Aina-tyttären alkukantaisissa olosuhteissa. Kyläpäällikkö leppyi sen verran, että antoi paikallisen kätilön tulla auttamaan synnytyksessä.
  Vain kolme viikkoa myöhemmin perheen isän, Davidin, sydän särkyi. Hän menetti vaimonsa ja joutui kaivamaan vuoren rinteelle haudan, 27-vuotiaana kuolleelle Svealle. Pieni Aina sylissään hän matkusti kylältä lähetysasemalle.
  ”En jaksa enää, palaan taksiin kotimaahan”, sanoi David Ericksoneille ja pyysi heitä huolehtimaan vauvasta. Ainan ollessa alle vuoden ikäinen hän menetti myös uudet vanhempansa! He kuolivat salaperäiseen tautiin lähes yhtäaikaisesti. Oikeastaan he kuolivat myrkytykseen.
  Seuraavaksi amerikkalaiset lähetyssaarnaajat, Arthur ja Anna Berg, ottivat Ainan tyttärekseen. He antoivat hänelle uuden nimen: Aggie. Lapsen ollessa kolmevuotias perhe matkusti kotiin Amerikkaan, Etelä Dakotaan.
                                                  OMA PERHE UUDELLA MANTEREELLA
   Kasvettuaan aikuiseksi Aggie meni Amerikassa raamattukouluun. Hän avioitui Dewey Hurstin kanssa, ja he saivat kaksi lasta. Hänen miehensä oli kristillisen yliopiston rehtori, ja Aggie huomasi, että heidän alueellaan asui paljon pohjoismaisia perheitä.
  Eräänä päivänä heidän postilaatikkoonsa ilmestyi ruotsinkielinen lehti. Aggie ei ymmärtänyt ruotsia, mutta lehdessä oli huomiota herättävä kuva. Siinä oli autiossa maisemassa kuvattuna  hauta, ja sen valkoisessa ristissä luki nimi: Svea Flood. Aggie ajoi yliopistolle ja pyysi ruotsia taitavaa opettajaa kääntämään hänelle lehden artikkelin.
  Lehdessä kerrottiin lähetystyöntekijöistä, vauvan syntymästä, äidin kuolemasta ja pienestä afrikkalaisesta pojasta, joka myi ruotsalaisille kananmunia. Kertomus jatkui pojan elämästä, kuinka hän oli löytänyt Jeesuksen.
  Kasvettuaan aikuiseksi poika oli saanut kyläpäälliköltä luvan rakentaa kylälle koulun. Uskollisen työn tuloksena poika voitti vähitellen kaikki oppilaansa Kristukselle! Lapset sitten johtivat vanhempansa Jeesuksen tuntemiseen, ja jopa kyläpäälliköstä tuli kristitty. Sillä hetkellä kylässä oli jo 600 uskovaa!
                                                               MATKA ISÄN LUO
   Aggie toivoi, että hän voisi matkustaa Ruotsiin etsimään omaa biologista isäänsä. Tilaisuus siihen avautui, kun hän sai miehensä kanssa 25-vuotishääpäivälahjaksi matkan vanhempiensa synnyinmaahan.
  David Flood oli avioitunut uudelleen ja hänellä oli perhe. Hän oli tuhlannut elämänsä juopotellen, katkerana ja vihaisena Jumalalle.
  Kun Aggie saapui etsimään isäänsä Ruotsiin, David makasi jo heikkona sairasvuoteella. Viisi päivää etsittyään he vihdoin löysivät hänet Tukholmasta. David Flood ei enää uskonut koskaan kuulevansa sanoja: ”Isä, tässä on Aina.” Hauras isä itki nähdessään tyttärensä Ainan. Hän suri sitä, että oli joutunut antamaan hänet vauvana pois. Mutta Aina lohdutti isäänsä: ”Ei se mitään, isä. Jumala piti minusta huolen.”
  David Flood oli 73-vuotias tavatessaan Ainan. Isän sydämen katkeruus alkoi purkautua rakkaan tyttärensä seurassa. Isä oli sitä mieltä, että Jumala unohti heidät, mutta Ainalla oli hänelle kerrottavana ihmeellinen kertomus. Hän kertoi kananmunia kaupanneesta pojasta. Aina kuvaili, kuinka poika on aikuisena voittanut koko kylän Jeesukselle.
  David Flood alkoi ymmärtää, että Jumala ei ollutkaan koskaan ollut hänelle vihainen, vaan rakasti häntä edelleen. Tapaaminen Aina-tyttären kanssa johti siihen, että hän palasi Jumalansa luo, jolle oli kantanut kaunaa monet vuosikymmenet. Vielä seuraavan päivänä Aina sai nauttia isänsä seurasta ja sitten hän palasi Amerikkaan. Maksan vajaatoiminnasta kärsinyt isä sai muutaman viikon kuluttua siirtyä taivaan kotiin.
                                                         ÄIDIN HAUDALLA
  Vuosia myöhemmin Aggie oli Lontoossa konferenssissa. Siellä puhui eräs tunnettu afrikkalainen saarnamies. Hän raportoi Zairesta, jossa hän oli kansallisen kirkon johtaja, vastuualueenaan 110 000  tunnustavaa kristittyä. Koska hän tuli siltä seudulta, jolla Aggien vanhemmat olivat olleet lähetyssaarnaajina puoli vuosisataa aikaisemmin, Aggie meni miehen luo ja kysyi, oliko hän koskaan kuullut David ja Svea Floodista.
  Miehen nimi oli Ruhigita Ndagora. Hän vastasi myöntävästi ja alkoi kertoa Aggielle siitä, kuinka hän meni kristittyjen kodin takaovelle myymään kananmunia, jolloin Svea Flood kertoi hänelle Jeesuksesta. Kun Aggie kertoi, kuka hän oli, he halasivat toisiaan itkien, kuin lapsena eroon joutuneet sisarukset.
  Pastori Ndagora kertoi Aggielle käyneensä hiljattain Svea Floodin haudalla. Hän oli vienyt sinne kukkia kaikkien Zairen seurakuntien ja uskovien puolesta. Hän kertoi syvästä kunnioituksesta, jolla hänen vanhempiaan muistetaan Afrikassa.
  Myöhemmin Aggie vieraili Afrikassa äitinsä haudalla, missä hän kiitti Jumalaa Hänen uskollisuudestaan.
  Vierailun yhteydessä pastori luki kirkossa sanat Johanneksen evankeliumista: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” -Joh.12:24
  Monet afrikkalaiset kiittivät Svea-äidistä, joka lähetystyöntekijänä kuoli Afrikassa. Nyt he saavat elää uskossa Vapahtajaan.
Marja Toukola,
Lähetystyöntekijä
Tietoja:
Svea Flood syntyi Ruotsissa 1896 ja kuoli Afrikassa 1923.
Hän menivät  puolisonsa, Davidin, kanssa Afrikkaan 1921.
Tytär Aggie Hurst syntyi Afrikassa 13.4.1923 ja kuoli Amerikassa 18.3.1984
Puoliso Dewey Hurst eli vuosina 1923-2016

Lähteet: David F. Nixon, D

              findagrave.com

New Life AOG

 Kirjoittajan jälkikirjoitus:
  Kun perheenä olimme  Amerikassa raamattukoulussa 1984-85, tapasimme Aggie Hurstin puolison, Dewey Hurstin, joka toimi tuolloin Northwest Bible Collegen johtajana. Tuo yhteys valkeni vasta tätä kertomusta kirjoittaessa, kun Dewey Hurstin kuva tuli esiin. Muistamme hänet ystävällisenä raamattuopiston johtajana. Tuohon aikaan puoliso, Aggie Hurst, oli jo kuollut.
 Kirjoitus JULIA  Naisten kristillisestä lehdestä, julkaistu keväällä 2022
”SVEA FLOOD KYLVI KATOAMATTOMAN SIEMENEN”
X