”Minun on mentävä tänään temppeliin. Jotakin erikoista on tapahtumassa,” ajattelee vanha mies kävellessään tuttua tietä Herran huoneeseen. Ikä painaa kulkijaa, mutta sydämessään hän kantaa ihmeellistä lupausta, joka ei ole vielä toteutunut.
Hämmästys valtaa vanhuksen. Hänen silmiensä katse kirkastuu.
Hän näkee pariskunnan saapuvan temppeliin. He kantavat sylissään lasta, joka syntyi viikko sitten.Vanhemmat haluavat toimia lain mukaan: esikoisena syntynyt poikalapsi on pyhitettävä Herralle.
Vanha Simeon haluaa ottaa lapsen käsivarsilleen. Hän kohottaa katseensa ja aloittaa ylistyksen Jumalalle.
”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niinkuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka koittaa kansallesi Israelille.” Luuk. 2: 29-32
Lapsen vanhemmat kuuntevat ihmeissään. Vanha Simeon vielä siunaa heidät.
Hanna kurkkii tilannetta ”sattumoisin paikalla olleena”. Hän kuuli ja näki kaiken! Hän oli hyvin vanha Jumalan palvelijatar, jolla oli taivaallinen tehtävä; viipyä Herran temppelissä, paastota ja rukoilla yötä päivää.
Pyhä hetki nostaa ylistyksen myös Hannan huulille.
 Hanna laittoi kuulemansa tosiasian kiertämään, ihan jokaiselle, ketä  ikinä hän kohtasi.
Mikä se viesti olikaan?
Se on kerrottu tämän Hanna-lehden sivuilla, monen  nykyajan Hannan kertomana.
Tämä kertomus ei kuole koskaan naisten huulilta.
Marja Toukola/ Pääkirjoitus Hanna-lehti
Lehti tilattavissa: 044- 525 6824
X