Hetkeen liittyy paljon tunnetta. Vihdoinkin valmista. Todellisuudessa joulunlaittoa edelsi melkoinen työ, mutta aattoillan hämärtyessä alkoi juhlan aika.
Äiti se oli, joka joulupöydän kattoi. Leipoi ja paistoi, siivosi ja lopulta yhtyi kanssamme vanhaan joululauluun: ”On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa.”
Vuosikymmenet ovat vierineet, ja mielessä ovat vain muistot siitä, kun lapset kokoontuivat joulupöydän ympärille. Kokoonpanot vaihtelivat vuosien varrella. Joskus pöytään istahtivat jo lapsenlapsetkin. Nyt on jäljellä hiljaisuus. Lapset viettävät omia joulujaan satojen kilometrien päässä. Arkenakin on melko hiljaista, korona kun sulki ovet ystävien piipahtamiselta.
Lapsuuden joulumuistot eivät katoa minnekään, siksi äidit raatavat perheensä eteen, että olisi mitä muistella: mieluummin hyviä ja kauniita muistoja, lapsuuden joulukukkien tuoksuista ja joulun lämmöstä. Moni siinä onnistuukin, mutta kaikilla ei ole työkaluja, joilla sen joulun rakentaisi. Joululauluissa isä esiintyy kuusenhakijana metsästä tai joulupukkina. Nykyään isän rooli jouluun liittyen on paljon muutakin. Perheen jouluun kuuluu merkittävästi myös isä, joka voi nykyisin keittää joulupuuron siinä, missä äitikin. Moni isä jaksaa myös joulunvietossa pelata vaikkapa lautapelejä lasten kanssa.
Julia on kattanut meille joulupöydän. Sen sivuilla on joulutunnelmaa, kertomuksia joulunvietosta eri maissa. Sydämemme täyttyy hengellisestä ruuasta: leivästä, joka ruokkii meidän syvintä kaipuutamme. Lehden sivuilla on sanoja Raamatusta. Jouluruoka maistuu kyllä hyvältä – se yhteinen hetki pöydässä, jota voimme muistella myöhemmin. Mutta Sana, jonka luemme Julian sivuilta, ei menekään vatsaan, vaan suoraan sydämeen.
Monissa joulukorteissa toivotetaan ”Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta”. Joulun jälkeen tämä vuosi alkaa olla lopuillaan, ja uusi vuosi on oven edessä. Meille annetaan jälleen uusi mahdollisuus! Vaikka tulevaisuus on aina tuntematon, se ei ole koskaan toivoton, kun luotamme joulun todelliseen valoon, Jeesukseen.
Rauhallista joulua!
Marja Toukola
(Pääkirjoitus Julia-lehdestä 2021)