Päivä huominen on taas helpompi, sen lupaan sulle.
Usko pois, luota vaan, rakas lapsi olet mulle.
Ahjo kuuma on vielä, työtä täytyy mun jatkaa.
Kestä vielä, kestä vähän, on jäljellä matkaa.
Uuden astian nään, sen suunnitelma on peräisin multa.
Ensin polttaa pois täytyy kuona, likatahra, että esiin tulee kulta.
Silloin astia käyttöön jaloon otetaan,
etten poikaani Jeesusta eestäsi
turhaan vienyt ristinkuolemaan.
Luottamusta löytyä täytyy Luojan suunnitelmaan
ikuiseen, ihmeelliseen.
Ei toivo ole mennyt, sitä ain jäljellä on,
heittäydy vain rohkeasti armon mereen suuren suureen.
On armo jokaiselle päivälle annettu uus,
sitä riittää loppumattomiin, se on suurempi kuin avaruus.
Myllynkivien jauhaa täytyy, samoin ahjon kuumempi viel oltava on,
silloin salaisuus sinuun kätketty esiin tuleva on.
Jaksa vielä, jaksa vielä, sinä kestät kyllä sen.
Oi, jospa Luojasi lailla näkisit lopputuloksen!
Olen ylpeä susta, sinä lapseni kärsivä, kaunis niin.
Ei kaikkea ihmisen tietää täydy, uskoa enemmän tarvitaan
Kaikkivaltiaan suunnitelmiin.
Opas hieno on sulla, Raamattu, ammenna siitä,
ja Pyhä Henkeni ohjaa, eikö se riitä?
Sä kohta saat alkaa työsi uuden,
olet elopellolla Herran.
Ja kerran taivaassa viimein nähdä sä saat,
mitä tarttui matkaan sinunkin merran,
jota vedit, lapseni, niin kärsimätön.
Pakko oli sun olla tietämätön.
Ei muuten seuraukset olisi olleet kaikki nämä.
Sun uskoa ja luottaa täytyy vain tämä.
Minä suunnitelmani takana seison ja valvon.
Sulta haluan, että työsi teet, rukoilet, annat, kuuntelet ja palvot
Jumalaa suurta niin ihmeellistä.
Siis kestä vielä vähän, lapseni, kestä vielä, kestä!
Riikka-Leena Tattari