Kuljen mieheni kanssa lenkillä syksyisessä metsässä 

Viisi vuotta sitten olin viimeksi kotimaassa syksyn maisemissa. Pidän tästä vuodenajasta. Olen niin kaivannut sitä. Kesän kuumuus hiipuu syksyn viileyteen. Tummiin syysiltoihin sytytämme valoja, lyhtyjä ja kynttilöitä.

  

  “Kaikella on määräaika, jokaisella asialla on aikansa taivaan alla.” (Saarnaaja 3:1)

 

  Lenkkipolulla on hyvää aikaa soittaa vanhalle äidilleni. Hänen elämänympyränsä on hiljalleen kaventunut. 

Päivät kuluvat yksin omassa huoneistossa oleskellen. Kauppareissu lähikauppaan vaatii jo melkoisesti ponnisteluja ja vie hauraita voimia. Avaamme soitollamme hänelle päivittäin ikkunan maailmaan, useimmiten soittelemme lenkiltä 

  “Äiti, täällä metsässä on niin kaunista. Jylhien puiden välistä pilkottaa aurinko. Sateen jälkeen ilma on täynnä raikasta happea. Lehdet ovat jo  hieman kellastuneet…” 

  Vaikka olemme nyt samassa maassa, en kuitenkaan voi vierailla äitini luona kovin usein pitkän välimatkan vuoksi. Nyt elämme tällaista aikaa. Huomaan sen, että kaikki läheisemme ovat  meille lainassa, ja pienet hetket ja sanat, ajallaan sanotut, ovat arvokkaita suhteissamme rakkainpiimme. Puhelumme päättyykin usein siunauksen toivotuksiin.

  

“ Aika on itkeä ja aika nauraa.” 

“Aika on valittaa ja aika hypellä.” 

“Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.” 

“Aika on syleillä ja olla syleilemättä.” 

“Aika on säilyttää ja aika on viskata pois.” 

“Aika on syntyä ja aika kuolla.”  (Saarnaaja 3)

 

  Kaikki elämämme vaiheet ovat Jumalan kädessä. Välillä saamme iloita niin, että voisimme hyppiä tasajalkaa. Toisinaan puheemme on täynnä valitusta. Joskus muutamme, puramme kotimme ja rakennamme sen jonnekin uudelleen. Siinä välissä on hyvä viskata pois tarpeettomat tavarat ja säilyttää vain arvokkaimmat. Elämän matkan varrella toivon, etten olisi kivien heittelijä. Onneksi nekin voi kerätä, anteeksiantaen ja -pyytäen. Mikään vaihe elämässämme ei kuitenkaan kestä loputtomiin. 

  Kesän jälkeen tulee syksy ja pitkän talven jälkeen uskomme ja tiedämme, että saamme taas ensi keväänä nähdä puissa uudet, vihreät lehdet! Elämä kantaa.

 

 

Marja Toukola 

Lähetystyöntekijä

X