”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.”
Joh. 15:15
Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen jo siinä vaiheessa, kun heidän ystävyytensä Jeesusta kohtaan oli vielä hyvin keskeneräistä. Heidän mielessään liikkui valta-aseman varmistaminen tulevassa valtakunnassa. Yksi heistä oli valmis kavaltamaan Jeesuksen kolmellakymmenellä hopearahalla. Lähimmät opetuslapset nukkuivat Getsemanen puutarhassa, vaikka Jeesus oli pyytänyt heitä valvomaan ja rukoilemaan. Mies, jonka Jeesus oli nimennyt kallioon verrattavaksi seurakunnan perustaksi, kielsi hänet kolmesti – lopulta jopa kiroten.
Tämän kaiken Jeesus tiesi kutsuessaan heitä ystävikseen.
Näille ystävilleen Jeesus oli ilmoittanut kaiken, mitä oli kuullut Isältään. Hän oli näyttänyt heille Isän ja sanonut: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9)
Opetuslapset olivat nähneet Jeesuksen, joka rakasti ihmisiä ja osoitti heille armoa.
He olivat nähneet suuria ihmeitä: sairaat parantuivat, kuolleet heräsivät eloon, riivaajat karkotettiin, ja ihmiset vapautuivat. He näkivät Jeesuksen tyynnyttävän myrskyn ja kävelevän veden päällä. He näkivät, kuinka viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät tuhansille ja lopulta tähteetkin kerättiin talteen.
He näkivät, kuinka Messias pesi heidän jalkansa ja palveli heitä.
He näkivät surevan Jeesuksen, joka itki ystävänsä Lasaruksen kuolemaa ja myöhemmin myös Jerusalemin kohtaloa.
He näkivät Jeesuksen kiivastuvan Jumalan temppelin pyhyyden puolesta, kun siitä oli tehty markkinapaikka.
He näkivät hänen vihastuvan tekopyhyyteen.
He näkivät hänen kärsimyksensä ja ristinkuolemansa – ja lopulta riemullisen ylösnousemuksen!
Epäilevä Tuomas sai luvan koskettaa Jeesuksen haavoitettuja käsiä ja kylkeä.
Heidän nähtensä Jeesus nousi ylös taivaaseen. (Apt. 1:9)
Ja kun he saivat Pyhän Hengen, Jumalan voiman, heistä tuli kuolemaan asti uskollisia ystäviä Jumalalle!
He näkivät ja kokivat Jeesuksen ystävyyden, joka oli suurinta mahdollista rakkautta:
”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta.”
Joh. 15:13
Jeesus ei antanut henkeään vain opetuslastensa puolesta – vaan meidän kaikkien puolesta!
Aabrahamia kutsuttiin Jumalan ystäväksi, koska hän uskoi Jumalan lupaukseen (Jaak. 2:23).
Luotammeko me Hänen lupauksiinsa? Olemmeko Hänen ystäviään?
Maarit Blom