Minun tarinani alkoi, kun synnyin, tai oikeastaan kun sain alkuni äidin kohdussa, vai aikaisemmin. No joka tapauksessa se on alkanut, koska olen tässä.

Kahden ihmisen elämä ja tarina kietoutuivat yhteen niin, että minun tarinani on voinut alkaa.

Vanhempani olivat myös kahden elämän hedelmä. Kuinka paljon tähän kaikkeen mahtuukaan tunteita, ajatuksia ja tekoja. Koko heidän elämänsä historia, kokemukset, arvot, valinnat -paljon.

Kyllä nämä täytyi olla jo läsnä minun tarinassani. Olinhan kohdussa, siellä elämässä elämääni, heidän maailmojensa vaikutuksessa.

Syntymä, vauva-, taapero-, leikki-ikä, koko varhaislapsuus, nuoruus on tarinaani, johon kietoutuu koko perheeni, vanhempani, sisarukset, suku, kyläyhteisö, seurakunta ja koulu.

Sieltä sadat tarinat vaikuttavat minun tarinaani, elämääni. Huh, sanon minä. Ei, ei pikkujuttu.

Kaikkien tarinoiden keskellä, minä valitsin jotakin, joka vaikutti minun tarinani jatkoon, sen suuntaan.

Voinhan valita kuitenkin aika paljon -joka päivä.

On asioita, joita en voi valita tai pysty vaikuttamaan niihin kovinkaan paljon. Ne vain ovat minussa, elämässäni. En valinnut vanhempiani, sisaruksiani, ulkonäköäni, hiustenväriäni enkä monia muita asioita, jotka ovat osa minua.

Kaikkia asioita ympärilläni katson ja koen itseni kautta. Minun maailmani, tarinoineni säestämänä, kuljen omaa tietäni, sitä jonka olen valinnut ja sitä, jota en ole valinnut. Niin kuljen tai olen. Teen tai miten sen voisi sanoa, luon tarinaa, joka taas vaikuttaa monen muun tarinaan.

Jokaisella on oma itsensä, maailmansa, tarinansa, jonka kautta hän tulkitsee, katsoo, kokee, tuntee, toimii ja ajattelee.

Tässä blogissani on minun elämäni, tarinani ja maailmani kautta tulevaa.

Ihminen on hieno kokonaisuus kaikkineen. Jos vähän tutustuisimme toistemme maailmaan, voisimme oppia paljon. Osaisimme ymmärtää ja kohdata toisemme ehkä eri tavalla.

Kuka näki minut jo kohdussa, kuka tunsi tarinani, elämäni? Kuka antoi minun elää ja syntyä?