”Minä luon uutta!”

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa katsot menneeseen ja haluaisit entisen takaisin?

Minulla on täällä maaseudulla asuessani ollut tapana mennä lähimetsään aamukävelylle. Metsän keskellä olen saanut rukoilla ääneen Jumalalle asioitani. Välillä olen itkenyt, hymyillyt, iloinnut, kiitellyt, ollut epätoivoinen, ollut toivoa täynnä, pyytänyt vastauksia, tyytynyt vastauksiin..

Jokainen aamu on ollut erilainen. Yhtenä

aamuna pysähdyin kesken kävelyn ja totesin: ” Herra. Minä haluan entisen elämäni takaisin. Haluan takaisin asuntoon, jossa asuin! Haluan niiden ihmisten lähelle, jotka ollut lähellä aikaisemminkin! Haluan vanhat harrastukseni takaisin! Haluan vanhat kävelyreittini lähelleni! Haluan tavata rakkaitani, niin kuin ennenkin! HALUAN ENTISEN ELÄMÄNI TAKAISIN!”

Hetken olin ihan hiljaa ja kuulin ajatuksen: ” Sinä rukoilit, että elämäsi muuttuisi. Sinä rukoilit, tapahtukoon Sinun tahtosi. Sinä rukoilit, käytä minua niin kuin tahdot. Jotta uutta voi tulla elämääsi, sinun tulee luopua vanhasta.”

Minun tulee luottaa Jumalaan ja Hänen hyvään tahtoonsa. Ei Jumalan tahdossa kulkeminen ole aina helppoa ja ihanaa. Välillä se on vaikeaa ja tuskaista. Miksi? Koska, oma mieli haluaisi tehdä asiat toisin.

Kuitenkin olen saanut huomata, että Jumala tietää paremmin. Luopuminen tutusta ja totutusta on välillä kovin vaikeaa, mutta olen huomannut, että se kannattaa kaikesta huolimatta. Miksi? Koska, tilalle tulee jotakin uutta.

Koen olevani erämaassa. En niinkään ”hengellisesti kuivalla paikalla”, vaan konkreettisesti. Ensimmäistä kertaa uskoontuloni jälkeen olen etäällä seurakunnasta ja monista uskovista ystävistäni. Tilanne on minulle uusi, mutta olen huomannut, että suhteeni Jumalaan on muuttunut. On vain minä, Jumala ja metsäkirkko.

Elämänvaiheeni on saanut minut miettimään niitä Raamatun henkilöitä, jotka olivat erämaassa. Miten se muutti heidän suhdettaan Jumalaan? Heihin itseensä?

Olen tällä hetkellä erämaassa. Jumala luo uutta. Mitä puhkeaa esiin?