Jouluaatto. Odotettu joulunvietto vihdoinkin alkoi, päästiin joulusaunaan ja aterialle, sitten oli lahjojen vuoro. Myöhemmin nukkumaan käydessä, kun ilmassa leijui sammutettujen kynttilöiden tuoksu, lapsen mielestä joulu oli jo ohitse. Joulujuhla ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan seuraavana aamuna varhain isä käynnisti pakkasessa kylmettyneen auton, ja suuntasimme joulukirkkoon.
Oli joulupäivä. Lapsen mielestä oli niin hienoa, kun ihmiset toivottivat toisilleen hyvää joulua. Jouluiltana kynttilät sytytettiin uudelleen joulukuusessa. Aidot jouluvalot paloivat vain hetken. Jälkeenpäin ajateltuna sisällä kuivahtanut kuusi olisi voinut helposti syttyä palavaksi soihduksi, mutta oli tapana vartioida kynttilöitä niiden palaessa. Lapsen mieli ei epäillyt hetkeäkään, miksi joulua vietetään. Miksi kuusen latvaa koristi loistava tähti?
SEURAA TÄHTEÄ
Kauan sitten itäisillä mailla syttyi uusi tähti taivaalle. Se hämmästytti tutkijoita, mutta heillä oli tietoa tähden merkityksestä: jossain on syntynyt Kuningas! Miten tähti syttyi, mistä se tuli, sitä tutkittiin. Muiden vaihtoehtojen haihtuessa jäljelle jäi tieto: Jumala loi erityisen tähden oman Poikansa syntymän kunniaksi. Ihmeellistä on kuitenkin se, että jo kauan ennen Pojan syntymää eli mies, joka harrasti tähtitiedettä. Hän sai tietonsa Korkeimmalta, suoraan Jumalalta, ja pystyi sanomaan: ”Tähti nousee Jaakobista”. (4.Moos.24:17)
Tähti syttyi itäisillä mailla. Viisaat tutkijat päättivät lähteä liikkeelle. He halusivat löytää Kuninkaan ja viedä hänelle lahjoja. Matka oli pitkä, tuhansia kilometrejä. Hitaasti he etenivät, mutta riemullista oli se, että tähti johdatti heidän kulkuaan.
Vihdoin he saapuivat Jerusalemiin. Koko kaupunki joutui hämmästyksen valtaan, kun kaukaiset vieraat alkoivat kysellä, missä tämä Kuningas asui. Kirjanoppineet alkoivat tutkia Kirjoituksia ja löysivät tiedon: Beetlehemissä syntyy hallitsija.
Tietäjät jatkoivat matkaansa ja katselivat taivaalle. Siellä se oli, tuttu tähti, jota he olivat seuranneet jo kauan. Se liikkui jälleen, ja matka jatkui, kunnes tähti pysähtyi. Se merkitsi sitä, että he olivat perillä. Jokainen heistä alkoi kaivaa matkatavaroitaan. Sieltä löytyivät arvokkaat aarteet, jotka he halusivat ojentaa Kuninkaalle, pienelle lapselle.
Huoneeseen astuessaan he näkivät Maria-äidin ja lapsen. Kuninkaan edessä polvistutaan, ja niinpä miehet lankesivat maahan ja kumarsivat häntä. Vaikka lapsi oli vielä pieni, he olivat varmoja siitä, että kerran hän istuisi hallitsijana valtaistuimellaan – millaisella, sitä tietäjät tuskin pystyivät ymmärtämään. Lapsi sai lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Tietäjien tehtävä oli suoritettu, ja he aloittivat kotimatkansa. Jumala antoi unen kautta ohjeita paluumatkalle.
”Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.” (Jesaja 60:3)
Jokaista meitä kutsutaan ja johdatetaan -tavalla tai toisella- Jeesuksen luokse.
Marja Toukola