Elämäni muuttui 22 vuotta sitten ollessani parikymppinen nuori. Olin äitini mukana seurakunnan tilaisuudessa ja halusin tulla uskoon. Syyllisyys vääristä teoista painoi sisintäni ja halusin saada syntini anteeksi. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että Jumala kutsui minua tuolloin puoleensa. Tämä uskoontulo oli elämäni käännekohta. Syyllisyyteni otettiin pois, ja tilalle sain ilon ja sisäisen rauhan. Tiesin, että olin saanut syntini anteeksi. Jeesuksesta tuli Pelastajani.
Vuodet ovat vierineet ja Jumala on ollut hyvä ja uskollinen. Ollessani 25-vuotias Jumala johdatti minulle puolison, Eskon. Jaamme hänen kanssaan yhteisen uskon, ja Jumala on antanut meille kolme lasta, Eliaksen (11), Pihlan (9) ja Juulin (5). Koen, että tämä on suurta Jumalan lahjaa minulle.
Viimeisen kahden vuoden ajan olemme opiskelleet Eskon kanssa Suomen teologisessa opistossa Tampereella. Tämä aika on ollut minulle uuden oppimisen sekä sisäisten prosessien aikaa. Olen oppinut uutta Jumalasta ja Hänen sanastaan. Samalla olen kokenut, että Jumala on vienyt minut käsittelemään sisäisen elämäni asioita Hänen edessään. Vaikka prosessit ovat olleet välillä raskaitakin, ne ovat olleet hoitavia ja tarpeellisia.
IDENTITEETTINI JUMALASSA
Eräs asia, jota olen työstänyt, on ollut identiteettini, eli kuka minä olen Jumalan sanan mukaan. Olen oppinut, että uudestisyntymässä synnyn Kristukseen. Tämän uudestisyntymän myötä identiteettini muuttuu ja Kristuksen kautta, Kristuksessa, Jumalasta tulee Isäni. Jeesus sanoo: ”Jos te tunnette minut, te tulette tuntemaan myös minun Isäni.” (Joh.14:7) Tämän löydön äärellä olen ollut ja olen yhä: olen löytänyt Jumalan Isänä. Vaikka olen tiennyt asian aiemminkin, vasta nyt tämä totuus on tullut minua lähelle, ja omakseni.
Tämän lisäksi tietoisuus Jumalan läsnäolosta on hoitanut minua. Olen ymmärtänyt, että Isä on jatkuvasti läsnä elämässäni. Tämä on minulle niin hoitava ajatus, että tahdon usein palata ajatuksissani siihen. Psalmi 139 sanoo: ”Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi. Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni. Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää.”
Tietoisuus Isän läsnäolosta tuo syvän turvallisuuden, tarkoituksen sekä tyytyväisyyden tunteen. Kun Hän on läsnä elämässäni, mitä minulta voisi puuttua? Jokainen yksityiskohta elämässä saa merkityksen, ja saan kohdata elämän mukanaan tuomat asiat Isän kanssa.
LÖYTÖRETKELLÄ
Ajattelen, että elämä on kuin lyhyt löytöretki Jumalan (Isän, Pojan ja Pyhän Hengen) tuntemiseen. Emme voi täysin oppia tuntemaan Jumalaa täällä maan päällä, mutta uudestisyntymisen kautta synnymme Hänen lapsikseen ja voimme alkaa kasvaa Hänen tuntemisessaan Raamatun sanan ja Pyhän Hengen avulla. Se ei tarkoita ankaraa pinnistelyä ja ponnistelua, vaan ennemminkin levollista elämää Jumalan läsnäolossa. Hän opettaa meitä pikku hiljaa ja muuttaa elämäämme tahtomallaan tavalla.
Jumalan lapsen asema on ihanin asema, minkä ihminen voi saada. Silloin omistaa Isän, jolle mikään ei ole mahdotonta. Itse olen huomannut, että asiat, jotka ovat näyttäneet elämässäni kuin vuorilta, joita on mahdoton itse ylittää, ovat Jumalan käsittelyssä muuttuneet tieksi, jota pitkin voin kulkea. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Muista siis, siskoni Jeesuksessa, että Isä on kanssasi joka päivä, Hän rakastaa sinua ja pitää sinusta huolen.
Titta Puhto