Kauan sitten laulettiin paljon hengellisiä lauluja. Kokouksissa oli tietty kaava: tilaisuus alkoi yhteisellä laululla. Käytössä oli silloin hengellinen laulukirja Herramme Tulee. Kirjasta oli myös pienempi vihkonen nimeltä Ristin lauluja, jota käytettiin niin sanotuissa herätyskokouksissa.
Sen täytyi olla erikoinen tilaisuus, kun joku vieraileva puhuja soitti haitaria ja lauloi tuntemattoman laulun. Kerran Lasse Heimonen vieraili Joensuussa nuorisopäivillä, vanhassa Siionissa. Hän lauloi meille nuorille laulun: ”Kerran lensi ihmislapsi lailla lintusen.” Olimme niin ihastuneita, että joku pyysi Lassea laulamaan sen uudestaan. Laulu on todella pitkä, mutta Lasse lauloi sen uudelleen alusta loppuun.
Vanhojen laulujen voima on niiden sanoituksessa. Kiinassa uskoville olivat rakkaita myös heidän käsinkirjoitetut laulukirjansa. Vainojen keskellä he menettivät joskus Raamattunsa ja laulujensa sanat.
Minullekin lapsuudessa opitut laulut ovat rakkaita. Nykyisin kuulee niiden vähättelyä. Uudet laulut voivat olla myös koskettavia ja melodisia, mutta niin kauan kuin vanhempi sukupolvi elää, heidän sydämissään on paikka näillä hengellisillä lauluilla.
Kerron esimerkin. Luin hiljattain Raamattua:
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1–2).
Hetken päästä mielessäni alkoi soida laulu:
”Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani.
Golgatalta kuollessansa täytti lainkin tähteni.” (HL 183)
Laulun kirjoittaja eli yli sata vuotta sitten. Oliko niin, että innoitus sanoihin tuli kuolemattomasta Jumalan Sanasta?
Siksi laulun sanat toimivat edelleen.
Marja Toukola