Joskus ihminen viedään todella pienelle paikalle. Äärirajoille.

Kulunut vuosi on ollut raskas, kevät erityisesti. Mutta sitäkin raskaammat kolme viikkoa tulivat osaksi minun ja monen läheiseni elämää kolmisen viikkoa sitten. Näinä aikoina on miettinyt elämää ja kuolemaa. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni. Kun terveys on vaakalaudalla, ollaan kysymysten äärellä. Entä jos tästä ei selviä? Miten elämä voi jatkua? Isän menettäneenä toki tiedän, että jatkuuhan se, eihän siinä auta. Niinä aikoina olin ahdistuksen partaalla, surun murtamana: entä jos menetän vielä äidin?

Äidin suunniteltu paksusuolen leikkaus oli tasan kolme viikkoa sitten. Tiedettiin, että paksusuoli poistetaan ja avanne laitetaan. Eipä tiedetty, että ei se ollutkaan siinä. Rankkaa tämä on ollut minulle ja meille muille, jotka olemme seuranneet läheltä, mutta rankinta tämä on ollut itse äidille, joka on kokenut kaiken itse. Kolme leikkausta ja kaikki kivut, pelko selviämisestä, kuntoutumisen aloittaminen.

On ihan eri asia olla hoitajana, ja nähdä työssään jopa samoja asioita, kuin että ne asiat iskevät läheiselle ihmiselle. Tulee ihan black out, et tajua mistään mitään – ja kuitenkin koitat tsempata itseäsi ja muita.

Mikä minua ja meitä on kantanut? Miten jaksaa, kun et tiedä huomisesta tai seuraavasta hetkestä?
Tieto siitä, että Jumala kantaa ja tietää. Hän on edeltä käynyt läpi kaiken tämänkin.

Miksi meidän sallitaan kokea tämä kaikki? Miten Jumala voi olla hyvä, kun pahoja asioita tapahtuu?

En usko, että meille annetaan enemmän kuin pystymme kantamaan. Joskus meitä viedään äärirajoille, mutta kun selviämme, olemme taas vähän vahvempia ja pystymme ehkä kestämään myöhemmässä vaiheessa vähän enemmän. En usko, että vaikeudet tässä elämässä loppuvat ennen kuin kuolema koittaa. Raamattu sanoo, että meidän tulee kiittää vaikeuksien keskellä. Sen olen oppinut tämän kaiken keskellä. Kiitos Jeesus siitä, että sinä olet hyvä, kävi miten kävi.

Älä väheksy rukouksen voimaa, älä väheksy Jumalan voimaa. Ilman turvaa Jumalassa en olisi jaksanut. Kun minulta loppuvat voimat, tulee Jumalan voima entistä suuremmaksi. Kun en itse jaksa, Hän kantaa.

Nyt kiitämme siitä, että äiti on jo paremmassa kunnossa, minä jaksan palata töihin ja elämä jatkuu. Jeesus on hyvä eilen, tänään ja huomenna. Elämä ei ole itsestäänselvyys eivätkä ihmiset meidän ympärillämme.

Muistetaan rakastaa, kiittää ja huokaista ylöspäin niin helppoina kuin vaikeinakin päivinä.

Exitin Kauneutta ja kipua -laulun sanoin:
Anna tarpeeks kaikkea, pimeää ja valoa.
Älä anna liikaa onnea, etten unohtaisi sinua,
anna mulle kauneutta ja kipua.

Kyynelten, hymyn ja kiitoksen kanssa
Jessica Kangas

X