Elämän matka oli hiipunut sairasvuoteelle. Äiti yritti puhua, mutta hänen puhekykynsä ei enää toiminut. Olisi ollut vielä asiaa, mutta emme enää voineet ymmärtää häntä. Ääni ei enää tuottanut selvää puhetta. Mutta pyysimme äitiä puristamaan kättämme, jos hän ymmärsi meitä. Sen hän tekikin. Tiesimme, että tuon terveen, oikean puoleisen käden kautta meillä oli vielä yhteys äitiin. Ihmeeksemme terve käsi nousi vilkutukseen viimeisenä iltana, ja tuo rakas käsi siunasi meitä lapsia. Ilman puhuttuja sanoja äiti nosti kättään vuoteesta ja kurkotti sen vuoteen vierellä seisovan veljeni pään päälle. Mikä ihmeellinen hetki — vielä kerran siunaan sinut kädelläni, ennen kuin lähden pois.
Viimeisenä aamuna laskin käteni äidin ylle, kiitin häntä kaikesta ja siunasin hänet taivasmatkalle. Siihen äidin käsi vastasi vielä puristuksella.
Samat kädet kääntelivät usein Raamatun lehtiä. Sieltä löytyi voima ja elämän mielekkyys vanhuksen yksinäisiin ja pitkiin päiviin. Jostain sen ilon ja ihmeellisen rauhan täytyi tulla, sillä valitusta ja elämän synkkyyttä ei äidin huulilta kuulunut. Jumala puhui hänelle sanassaan: ”Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” (5. Moos. 33:27).
Oliko se äiti, joka sytytti kodin valot aamuisin ensimmäisenä? Äiti loi ympärilleen lämpöä ja turvaa perheensä arkeen ja lasten elämään. Ennen kaikkea nuo kädet olivat ristissä. Kuulin äidin rukoukset vuoteeltaan, kun hän oli vielä viimeisiä päiviä omassa kodissaan. Hän ei pyytänyt Jumalalta muuta kuin lastensa nimiä mainiten, heille kaikille siunausta ja iankaikkista elämää. Hän halusi nähdä kerran kaikki lapsensa taivaan kodissa.
Äiti ei koskaan kiroillut. Luit ihan oikein, hänen huulilleen ei koskaan noussut sielun vihollisen nimiä. Äitien siunaavat sanat ruokkivat lasten herkkää sielua, ja mitä tekeekään uhkailu ja kovien sanojen käyttö, ne tuovat pelon ja turvattomuuden pienten elämään.
Monien äitien kädet ovat liittyneet rukoukseen halki elämän, läpi vuosikymmenten. Onko Jumala kuullut heidän rukouksensa? Kyllä on, sillä Jumala ei ole kuuro eikä kuollut. Hänelle tulee vain sen verran paljon ”postia”, että vastausten tuojilla menee jonkin aikaa niiden toimituksessa. Me haluaisimme vastaukset rukouksiimme heti, mutta suurinta luottamusta Jumalaan on se, että saamme jättää rukouksemme Hänen suurempiin käsiinsä.