Jeesus istuu lähteen reunalla, väsyneenä ja janoisena, ja pyytää vettä lähteelle tulevalta naiselta. Hän kohtaa naisen ja rikkoo sen ajan sosiaaliset säännöt toiminnallaan.
Nainen on ihmeissään. Kuka on tämä juutalainen mies, joka pyytää apua häneltä, samarialaiselta naiselta. Kuka on hän, joka katsoo ja puhuttelee arvostaen ja kunnioittaen.
Nainen antaa Jeesukselle vettä, ja keskustelu jatkuu, keskustelu, joka saa naisen sisimmän myllertämään. Niin kuin virta olisi lähtenyt virtailemaan ja paljastamaan voimallaan joenuoman reunalla kasvavien puiden juuria, hänen sisimpänsä juuria.
Jeesus ei hätkähdä naisen vastausta kysymykseen hänen miehestään, vaan vie keskustelun totuuteen ja ytimeen. Nainen on kohdannut elämässään jotain, mikä saa hänet kertakaikkiaan olemaan läsnä tässä hetkessä koko elämänsä kanssa. Jeesus sanoo, että viisi miestä sinulla on ollut ja se, joka sinulla nyt on, ei ole miehesi. Nainen tajuaa, että tässä on profeetta, ja vaihtaa keskustelunaihetta samarialaisten ja juutalaisten kiistakysymyksiin.
Jeesuksen vastaukset ovat hämmästyttäviä. Hän sanoo, että pelastus on juutalaisista, mutta jatkaa ikäänkuin julistamalla uuden aikakauden koittamisen aikaa. Pelastus kuuluu samarialaisille, juutalaisille ja koko maailmalle. Isä tahtoo rukoilijoita Hengessä ja totuudessa. Jeesus ikäänkuin julistaa, että ristinkuolema, ylösnousemus ja Pyhän Hengen vuodatus tulevat pian mullistamaan koko uskonnollisen maailman. On kysymys henkilöstä, ei enää pelkästään kirjasta, kirjoituksista ja laeista.
Naisen sisimmän kaipaus kasvaa, ja hän sanoo: minä tiedän, että Messias on tuleva ja hän ilmoittaa kaiken. Jeesuksen sanat ovat järisyttäviä. Nainen saa kuulla ihmeelliset sanat, samat sanat, jotka sanottiin Moosekselle palavassa pensaassa. Minä olen. Minä, joka puhun kanssasi. Jeesus paljastaa, kuka hän on.
Voi vain aavistella, miten elävän veden virrat, joiden lähteenä on Jeesus Kristus, voimistuen virtaavat naisen sisimmässä.
Kohtaaminen Jeesuksen kanssa oli poistanut häpeän ja kivun, koska kohta nainen lähtee kaupunkiin, jättää vesiastiansa, unohtaa janonsa ja kuuluttaa kaikille oman elämänsä suurta ihmettä: Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt, ei kai hän vain liene Kristus.
Jeesus oli aito palvelija. Hän oli niiden armoilla, joita hän oli tullut palvelemaan. Hänen tapansa toimia oli käsittämättömän kunnioittava ja arvostava toisia ihmisiä kohtaan. Hän ei kohdannut ihmisiä valta-asemastaan käsin.
Nainen kohtaa janoisen miehen, joka tarvitsee apua, apua, jota nainen kykenee antamaan. Hän lähtee Jeesuksen luota täysin muuttuneena, elävän veden ja lähteen löytäjänä.
Opetuslasten palattua ruokaa hakemasta ja sitä tarjotessaan ihmetys on suuri, kun Jeesus oli jo syönyt, näkymätöntä ruokaa. Hän oli tehnyt lähettäjänsä tahdon. Ihana Jeesuksen antama elämänvirta virtasi Samarian kaupunkiin. Kaikki lähti liikkeelle Jeesuksen sanoista: anna minulle juoda.
Uskaltaisimmeko mekin asettua palvelijan osaan ja opetella Jeesuksen toimintapoja? Olisimmeko yhteydessä todelliseen lähteeseen, niin että uskoisimme elämämme hänen käsiinsä palvelijana, joka ei pelkää olla ja elää palveltavien armoilla? Voisimmeko mekin uskoa, että saamme ruokaa toteuttaessamme Jumalan tahtoa? Alkaisimmeko syömään näkymätöntä ruokaa?
Jeesus sanoo: Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.
Maria Hietanen