Luin kirjaa, jossa on alla oleva kertomus. Se pysäyttää. Ovatko Jeesuksen sanat totta vertauksessa, jonka Hän puhuu opetuslapsilleen Matteuksen evankeliumin luvussa 18? Siinä armoton palvelija ei anna toiselle anteeksi, vaikka itse on saanut kaiken anteeksi. Lopulta hän joutuu itse kärsimään – hänen oma velkansa palaa takaisin hänelle niin, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia selvitä siitä ilman seuraamuksia. Velka kuvaa hänen anteeksi saatuja syntejään, jotka asetettiin takaisin hänen päälleen, koska hän ei antanut anteeksi kanssapalvelijalleen.
Anteeksiantamattomuus on todella vaarallista!
Vuosikymmenten aikana olen keskustellut uskovien kanssa, joilla on huonot välit lähimpiensä kanssa – monesti omien sukulaistensa. He voivat suosia joitakin sisaruksistaan, mutta yksi saattaa jäädä täysin heidän suosionsa ulkopuolelle. Vaikka he asuvat lähekkäin, he eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Kuitenkin he ovat istuneet samoilla kokouspenkeillä ja osallistuneet yhdessä Jumalan palveluksiin.
Kun heidän kanssaan keskustelee, ei mene kauan, kun he alkavat kertoa vanhoja asioita. Kaikesta kuulee, etteivät he ole todellakaan antaneet anteeksi eivätkä unohtaneet menneitä. Sanojen takana on usein myös ylpeyttä – tarve olla oikeassa.
Pastori John Beveren kertoo
*”Kuulin epätavallisen todistuksen eräästä filippiiniläisestä pastorista. Ystäväni, jotka olivat tunteneet hänet kauan, näyttivät minulle artikkelin, jossa kerrottiin hänen kokemuksistaan.
Mies oli vastustellut Jumalan kutsua elämässään useiden vuosien ajan, koska hänen liiketoimensa menestyivät hyvin. Hän hankki suuria summia rahaa. Lopulta hänen tottelemattomuutensa ajoi hänet sairaalaan sydänoireiden vuoksi.
Hän kuoli leikkauspöydällä ja huomasi jääneensä taivaanporttien ulkopuolelle. Jeesus seisoi siellä ja otti hänet käsittelyyn hänen tottelemattomuutensa vuoksi. Mies pyysi Herraa, että jos hän antaisi hänelle vielä jatkoaikaa, hän palvelisi tätä. Herra suostui siihen.
Ennen kuin Herra antoi hänen palata takaisin ruumiiseensa, Hän näytti hänelle näyn helvetistä. Hän näki vaimonsa äidin palavan helvetin liekeissä.
Mies oli hämmästynyt. Nainen oli lausunut ’syntisen rukouksen’, tunnustanut olevansa kristitty ja osallistunut seurakunnan tilaisuuksiin.
’Miksi hän on täällä?’ hän kysyi Herralta.
Herra vastasi hänelle, että nainen oli kieltäytynyt antamasta anteeksi eräälle sukulaiselleen – ja siksi hänelle ei voitu antaa anteeksi hänen syntejään.”*
(John Bevere: Saatanan syötti -kirjasta)
On uhkarohkeaa jättää asiat hoitamatta. Jumalan Sana kehottaa meitä vapauttamaan itsemme ja toisemme anteeksiantamuksen kautta sekä elämään sovussa lähimmäistemme kanssa.
Isä meidän -rukoukseen on liitetty tärkeät sanat:
’Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.’
Marja Toukola