Kodin tunnelma on raukea ja hiljainen. Nukkuvat lapset täyttävät huoneet. On jouluaamu. ”Ollaan hiljaa ja keitetään kahvit”, puhumme kuiskaten. Jouluhan on oikeastaan vielä edessäpäin, mutta suurimmat odotukset on jo koettu. Ne huipentuivat  joulu-aattoon.
  Sehän on selvä, että silloin jaettiin lahjoja. ”Mitä sait lahjaksi?” Tuo tuttu, iänikuinen kysymys voi joskus kirpaista mieltä. Siihen voi vastata monella tapaa. Lapsena koulussa jouduimme piirtämään saamistamme lahjoista. Piirsin paperin täyteen, mutta ne olivat niitä lahjoja, joita olisin halunnut saada. Silloin ei vielä tiedetty, että se oli terapeuttista piirtämistä.
  Jos lahjatoiveet eivät tänä jouluna toteutuneet, voisimme hetken miettiä mitä meillä jo on.
Meillä on Jeesus. Hän on Jumalan lahja meille kaikille.
 ”Mutta kun lahjan pitäisi olla kuusen alla kauniiseen joulupaperiin käärittynä niin, että minä voisin koskea siihen.” Kaipaamme kokea iloa ja jännitystä avatessamme piiloon käärittyä lahjaa. Huoli kasvaa, jos sieltä avautuukin jotakin särkyvää. ”Kunpa tämä ei nyt heti menisi rikki.”
  Kukaan ei pysty sanomaan, miten kauan voimme iloita näkyvistä lahjoistamme.
  Jumalan lahjan elinkaari on kuitenkin iankaikkinen, muuttumaton. Hän oli, Hän on ja Hän tuleva on! Ihmeellistä.
  Pyörittelemme lahjoja käsissämme ja vaikka emme halua sanoa sitä ääneen, mietimme lahjan arvoa. Paljonkohan tämä on maksanut? Jos se on arvokas, kohtelemme sitä sen arvon mukaisesti. Lasten leikkikalut joutuvat lattialle, mutta kultakorut asetellaan huolellisesti säilöön.
  Mitä Jumalalle maksoi hänen meille hankkimansa lahja? Sen arvo ei ole mitattavissa.  Jos sitä johonkin pitäisi verrata, se olisi se hänen rakkautensä määrä ihmisiä kohtaan, mikä sekin on mittaamaton.
  ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan! ” ( Room. 8:32)
  Siunattua Joulua!
  Marja Toukola
  Lähetystyöntekijä
X