Vuosi on vaihtunut. Vanha jäi taakse iloineen ja suruineen, näin ainakin kalenterissa. Eletyt asiat eivät mene aina yhtä äkkiä ohitse sisimmässämme. Vaikka kalenteriin ei yleensä merkitä tunteita, itkuja ja nauruja, niin sitä selatessa huomaa niiden olemassaolon. Hymy nousee huulille jostakin tapahtumamerkinnästä, toisesta taas, kuin pikaisesti huokaisten, kääntää sivua. Siellä se on eletty elämä, viime vuosi.
Oikeastaan se taitaa olla sittenkin minussa, eikä kalenterissa. Minussa kulkee minun eletty elämäni kaikkineen. Hyvä niin. Vielä kun me ihmiset olisimme sinut sen kanssa. Hyväksyen sen, mitä emme voi muuttaa, ja tehden muutoksia siihen, mitä voimme. Ollen tietoisia omista teoista, niiden motiiveista ja elämämme päämäärästä.
Ottaen vastuun itsestämme ja valinnoistamme. Eläen rauhassa. Rauhassa itsensä kanssa, rauhassa Jumalan kanssa ja, mikäli se itsestä riippuu, rauhassa kaikkien kanssa.
Uuden ja puhtaan kalenterini edessä pyydän, että tänä vuonna voisin elää Jumalan rauhassa, kaikessa elämässäni, mihin sitten se johtaneekaan. Aikaa ei voi pysäyttää. Vuodet kuluvat, mutta voin antaa aikani ja vuoteni Jumalalle. Jeesus lupasi rauhan, jota tämä maailma ei voi antaa. Se on siis Jumalan rauha Se ei ole minun tekemäni tai minusta riippuvainen, ei olosuhteista tai kohtaamistamme asioista. Se on rauha, joka tulee Jumalalta. Voisiko se olla rauha ajatuksiini, rauha tunteisiini, rauha kaikkeen siihen, mitä teen? Rauha askeleisiini, joita otan tänä vuonna. Rauha lepoon, uneen, ihmissuhteisiin. Yksinkertaisesti rauha elämääni.
”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö.” (Joh 14:27) Turha on etsiä rauhaa muualta. Jumalan rauha tulee Jumalalta. Minun on siis lähestyttävä Jumalaa, rauhan antajaa, luottaen Hänen lupaukseensa. Aika on armoton ja toisaalta armollinen – riippuu, mistä näkökulmasta sitä katsoo. Ilojen ja surujenkin päivät ovat suuri lahja Jumalalta. Jokainen elämämme päivä on arvokas. Uudessa ja puhtaassa on sellainen rauhan henkäys.
Pysähtyminen uuden ja puhtaan alkaessa, ennen yhtään askelta tai merkintää Rauhanantajan kanssa onkin suuri aarre. Voi jospa tämä uusi kokematon vuosi voisi olla täynnä Jumalan rauhaa, sydämessämme, elämässämme. Jospa valitsisimme pelon sijasta rohkeuden. Rohkeuden, joka uskaltaa rakastaa Jumalaa ja uskaltaa rakastaa hänen tahtoansa ja Sanaansa, ihan oikeasti.
Maria Hietanen
Pastori, sielunhoitoterapeutti