Kolme kertaa päivässä

4.6.2017 | Artikkelit, Usko

Kukapa meistä ei haluaisi olla siunattu ja aikaansaava. Me tahdomme täyttää naisen mitan kotona, työelämässä ja seurakunnassa. Me tahdomme tottakai kokea näillä osa-alueilla menestystä. Minäkin kuulun niihin, jotka haluavat olla tehokkaita ja jättää jälkensä maailmaan. Haluan olla aikaansaava työssäni hengellisellä kentällä ja aikaansaava kotona.

Olen esittänyt siksi itselleni useamman kerran kysymyksen: miten voisin olla todella tehokas nainen ja kokea siunausta? Heräämälläkö vielä aikaisemmin ja juoksemalla vielä enemmän paikasta toiseen? Vai tulisiko minun tehdä menestyäkseni juuri päinvastoin: vähentää tekemistä ja mennäkin yhä useammin pakopaikkaani, jättää kiire säännöllisesti, sulkea ovi ja käydä polvilleni? Olla vain Jumalani kanssa.

Raamattu kertoo Danielista, joka rukoili päivittäin kolme kertaa. Hän avasi ikkunansa ja jutteli Jumalansa kanssa. Hän palvoi avoimen ikkunan edessä. Hän jätti huolensa Jumalalle avoimen ikkunan edessä. Hän kävi hengellistä sotaa avoimen ikkunan edessä. Hän kysyi neuvoa Jumalaltaan avoimen ikkunan edessä. Hän oli hiljaa avoimen ikkunan edessä. Joka päivä, kolme kertaa: aamulla, päivällä ja illalla. Menestyikö Daniel? Kokiko suosiota? Saiko avun oikeana hetkenä? Säilyttikö uskonsa?

Tiedämme vastauksen kaikkiin noihin kysymyksiin. Keskellä vieraita oloja, keskellä vaaroja ja ahdistuksia Daniel säilytti uskonsa ja rauhan. Hän siis menestyi monella tapaa ja koki suosiota. Hänen elämänsä jätti jäljen. Mutta ei siksi, että Daniel olisi säntäillyt paikasta toiseen suorittaen asioita, vaan siksi, että hän varasi aikaa rukoukseen. Hän varasi aikaa rukousmaailmassa olemiseen, siellä, missä voitot sinetöidään, rohkeus hankitaan, usko säilytetään ja siunaus saavutetaan. Siksi Daniel menestyi ja oli siunattu.

Miten mekin voisimme naisina oppia tämän? Haluamme lapsillemme ja avioliitoillemme siunausta ja menestystä. Haluamme työhömme ja hengelliseen elämäämme siunausta ja menestystä. Me emme saa noita asioita tekemällä enemmän, väsyttämällä itseämme, vaan pakenemalla usein pakopaikkaamme hankkimaan siunaukset rukouksessa!

Monessa asiassa vähemmän on enemmän, niin myös hengellisessä elämässä. Tee ja suorita vähemmän ja käytä aikaasi sen sijaan rukoukseen (mikä ei monestikaan vaikuta tekemiseltä), niin saatkin kokea saavasi aikaan enemmän, saat kokea siunausta ja jätät sen todellisen jäljen maailmaan. Kaikki todella merkittävät tulokset on nimittäin taisteltu ensin rukouksessa! Rukousaikaa ei voi myydä muuhun ja korvata touhuilulla, jos mielii olla aikaansaava ja saada hyviä asioita elämäänsä. Rukouksen tulee viedä joka päivästä tietyn verran aikaa. Sen tulee olla sinun ja Jumalan välistä seurustelua, Jumalan ylistämistä ja huolien jättämistä Hänelle. Sen tulee olla hengellistä sodankäyntiä niiden asioiden edestä, joiden kanssa painit. Sen tulee olla Jumalan äänen kuuntelemista ja Hänen Sanansa lukemista.

Ystävä rakas, opettele siis Danielin tapa, niin alat liikuttamaan Jumalan sydäntä ja kättä, mutta sinun säntäilysi vastaavasti vähenee! Opettele Danielin tapa, niin huomaat olevasi aikaansaavampi ja siunatumpi nainen! Siksi varmista nyt omasta arjestasi seuraavat asiat:

1. Etsi oma, helppo pakopaikka, jos sinulla ei sitä vielä ole.
2. Pidä huoli, että pakopaikassasi ovat tasapainossa niin omien asioiden käsittely kuin esirukous sekä ylistys että Jumalan Sana. Näin asiat saavat oikeat mittasuhteet.
3. Ole pakopaikkasi suhteen itsekäs: sinä saat pysähtyä kolme kertaa päivässä!

Siunattuja pakopaikkahetkiä!

Marjut Lindholm-Holopainen

Savon koulutyön kehittäjä, evankelista, vankilalähetti