Lastenhuonediplomatiaa

4.7.2017 | Artikkelit, Yleinen

Kiistely lastenhuoneessa yltyi itkuksi ja huudoksi. Jaahas. Äiti-erotuomarin oli aika astua kehiin ja ryhtyä sovittelijaksi. Riidan osapuolten mukaan tapahtui jotakuinkin seuraavaa: Isoveli ei halunnut, että ikkuveli laittaa junansa HÄNEN radalleen. Pikkuveli kosti laittamalla jalan isoveljen junan eteen. Isoveli tönäisi pikkuveljen jalkaa. Pikkuveli löi isoveljeä. Jaahas.

Joskus ihmettelen, miksi Jeesus sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Tällaisen lauseen kuullessa tulevat mieleen enkelikiharaiset, kiltit pikku lapsoset, jotka eivät koskaan kiukuttele, ärsytä toista tahallaan, toimi ajattelemattomasti tai kaada vahingossa maitolasia. Tosielämässä käy nimittäin juuri näin.

Uskovaisen elämässäni oli aika, jolloin koin paineita siitä, että koska olen uskovainen, minun pitäisi olla jotenkin erityisen hyvä ja esimerkillinen, mielellään vielä täydellinen ja virheetön. Oli kasvun paikka oppia ymmärtämään, että minä en edusta omaa erinomaisuuttani vaan Jeesuksen armoa. Että minäkin kelpaan. Että olen saanut syntini anteeksi ja tullut hyväksytyksi Jumalan lapseksi ilman omia ansioitani.

Joskus taas en yhtään ihmettele Jeesuksen sanoja siitä, että ihmisen on nöyrryttävä lapsen kaltaiseksi päästäkseen taivasten valtakuntaan. On sydäntä koskettava näky, kun lapsi levittää kätensä päästäkseen syliin ja kannettavaksi. Lapsi luottaa siihen, että vanhempi kantaa, tarvittaessa vaikka koko matkan kotiin asti!

Aikuisetkin erehtyvät, tekevät virheitä ja kuppi menee joskus nurin. Silloinkin kun on saanut elämässä paljon sotkua aikaan, Taivaan Isä on se, joka kykenee pyyhkimään pöydän puhtaaksi. Ei se niin mene, että Taivaallinen Isä rakastaa vain kilttejä, virheettömiä ja erehtymättömiä. Isällä on syli avoinna jokaiselle, joka haluaa tulla. Evankeliumin ydin on siinä, että Jumala rakastaa ihmisiä jo silloin, kun he ovat syntisiä. On suuri asia tietää, että minua rakastetaan silloinkin, kun en tekojeni perusteella sitä ansaitsisi.

Niin lastenhuoneessa kuin sen ulkopuolellakin opettelemme elämään yhdessä, sopimaan riidat ja korjaamaan virheet. Meidän Jumalamme on uusien alkujen Jumala, joka kantaa lapsensa kotiin.

Ilona Haukka