Sisarukset hääräilevät keittiössä. Martta tietää, miten tehdään parhaimmat joululeivonnaiset ja ruuat. Maria yrittää auttaa, mutta hänen ajatuksensa harhailevat. Hän ei ole niin tehokas keittiöhommissa. Kuitenkin hän on hyvillään, kun tulee valmista. Hienosti sisko sen teki taas: jouluateriat koko suvulle. Ihaillen häntä kiitellään joulupöydässä. Hämärä kynttilävalaistus peittää sisarensa vierellä istuvan Marian poskille nousseen punan.
Kauan sitten Marian ja Martan kotiin Betaniaan saapui vieras, tavallisena arkipäivänä. Martta valmisteli ateriaa. Marian sydän alkoi hakata: olisiko nyt oikea hetki toimia. Kaikki istuutuivat aterialle. Maria halusi tehdä jotakin epätavallista. Hän nousi hakemaan pullon, minkä arvo oli huikea. Pöytävieraiden katsellessa Maria avasi sen ja voiteli aidolla, kallisarvoisella nardusöljyllä Jeesuksen jalat. Maria oli rohkea, sillä Jeesus oli sanonut hänelle aiemmin: ”Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Ruuan tuoksu peittyi voiteen tuoksuun, joka täytti koko huoneen. -Miksi ihmeessä, kyseli joku.
-Tuhlausta, ajatteli toinen. Maria lähetti meille viestin: kun rakastaa tarpeeksi, uhrauksen hintaa ei tarvitse laskea.
Sain kerran olla Marian, Jeesuksen äidin, roolissa. En pysty koskaan unohtamaan kokemaani.
Matkustimme joulunäytelmässä ensimmäiseen jouluun. Matkalaiset etsivät juuri syntynyttä Jeesus-lasta. Lopulta seimi löytyi, Saalemin toimiston lattialta. Siinä hoivailin nukkuvaa, neljän kuukauden ikäistä omaa poikavauvaani. Lauloimme hiljaa: ”Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton…” Monet matkaajista alkoivat itkeä. Jouluinen näytelmä välitti meihin jotakin niin kaunista ja koskettavaa.
Seimen äärellä sydämeemme piirtyi joulun todellinen sanoma: ”Meille on Syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra!”
Marja Toukola/Pääkirjoitus
Maria-lehteä voi tilata puh: 044-5256824 tai sirpakorpela@hotmail.com