MATKAEVÄÄNI

Mitä sain evääksi matkalle?

Saatteliko siunaus sisimpääni?

Juoksiko rakkaus vastaan?

Olinko iloa täynnä?

Vaiko arkana astelin

ilman suuntaa ja päämäärää?

Itkin: en ole valmis,

kasvu on kesken, olen rohkeutta vailla.

On sisimpäni huolia täynnä,

puuttuu hellyys, puuttuu rauha.

Ei ole sanoja, eikä tekoja.

Ei tuotavana muuta kuin kyyneleitä.

Ei omat evääni riitä, ei aukea tie.

Suljettu on taivas, ei valoa näy.

Katson pintaa, katson sisintä.

Kaikki on kesken, kuuleeko kukaan?

Rientääkö avuksi? Kai vangiksi jään.

Kysyn: ”Uskotko vielä minuun?”

”En katso pintaa, katson sisintäsi.

Näen keskeneräisyyden ja huolen.

Rakkauteni valitsi juuri sinut.

Aukaisen oven, sinut sisälle vien.

Tulen tienviitaksi, varjelijaksi.

Tueksi, turvaksi, koko elämäksi.”

Sinä, Mestari, sait aikaan muutoksen.

Kuljen nyt vierellä lähimmäisen.

Olen keskeneräinen, Sinussa täydellinen.

Muovasit pehmeäksi, lämpimäksi.

Siunaus kulkee nyt matkallani.

En tarvinnut sanoja, vain rakkautesi.

Sirpa Korpela

X