Kesän vihreät niityt kutsuvat levähtämään. Niitä löytyi juhannuksena Keuruulta. Matkaajat antoivat toisilleen ”Ihana nähdä taas”- halauksia. Iloisuus ja valo loisti monien kasvoilta. Konffamatkat on jo lapsuudessa opittu. Niitä ei korvaa mikään muu juhannusjuhla.
  Me naiset saimme kokoon ensimmäisen konferenssikokouksen ”Naisten Kappeli”- nimen alle. Iloksemme huomasimme, että Radio Gospel tuli rinnallemme ja lähetti tilaisuuden kaikkien kuultavaksi. Rohkaistuimme sisarina monista asioista, joita saimme kokea tuossa ohikiitävässä hetkessä. Tavallaan saimme olla avaamassa väylää, jota ei ollut ennen kuljettu.
  Web for Women – tiimi pääsi ääneen jakaen tuntojaan. Jokaisella meistä oli sanottavana se, mitä koimme saaneemme sydämelle. Sisaret loistivat aidosti omana itsenään.
  ”Kirjaa se ylös”, kehotti työtoverini Maria. ”Konferenssin Naisten Kappelissa puhuttu Jumalan Sana – se on profetaalinen Sana myös meidän naistentyöllemme.”
                                                 ***
   Matkalaiset
  Jumalan kansa, joka oli lähtenyt matkaan rohkein mielin, oli leiriytyneenä meren rannalla. Tie loppui siihen, seinä tuli vastaan. Meressä ei ollut tietä kansan kuljettavaksi eteenpäin, ja vihollisen äänet kuuluivat jo takaa. Tuskallinen tilanne muuttui huudoksi Jumalan puoleen. Pelko iski jokaiseen sydämeen. (2. Moos. 14:10)
  Tilannetta voisi kuvata kolmella eri osapuolella. Pieni, viaton karitsa, joka syö ruohoa vihreällä niityllä. Se on avuton auttamaan itse itseänsä. Lähistöllä hiippailee vihollinen: susi, jonka tarkoitus on hyökätä ja tuhota lopullisesti tuo lammas. Mutta korkealla, kaiken yläpuolella valvoo joku, jolla on kaikki valta ja voima.
  Tällaisessa elämäntilanteessa, kun uhka ja pelko nousevat, tulee kolme ohjetta ylhäältä. Älä pelkää. Pysy aloillasi. Katso, kuinka Herra pelastaa sinut. (2. Moos. 14:13-14)
  Vaikka emme näkisi pimeään yöhön, Herra tekee siellä omaa työtään. Hän hoitaa meidän asioitamme. Tässä tapauksessa, Israelin kansan kohdalla, koko yön ankara itätuuli puhalsi ja avasi tietä merelle. Tie alkoi aueta, vedet jakautuivat kahtia.
  Taistelu oli ohitse. Inhimillisesti avuton kansa nousi jatkamaan matkaansa. Se näki jotakin sellaista, mitä ei enää koskaan tulla näkemään. (2. Moos 14:13)
  Vihollinen tuhoutui täysin, ja Jumalan suunnitelma jatkui Hänen omiensa kohdalla.
  ”Israel näki suuren voiman.” (2. Moos.14:31) Kirjaimellisesti: ”He näkivät käden.” Jumalan voimallinen käsi ojentui auttamaan heitä ja teki suuren ihmeen. Oikeastaan Jumala käytti siinä palvelijaansa Moosesta, sillä hän oli ojentanut kätensä Herran käskyn mukaan meren yli.
  Jumalan käsi voi tehdä elämässämme tien sinne, missä tietä ei ole. Hän voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi. Hän voi tehdä ihmeen.”
  Mekin rukoilemme, että naistentyössä tie avautuu eteenpäin. Herra on luvannut tehdä sen, että hänen suunnitelmansa toteutuisivat.
  ”Miksi haluatte tehdä työtä myös naisten parissa?”
-Siksi, että mahdollisimman moni Jumalan tytär olisi kerran kanssamme Isän kodissa, perillä taivaassa.
  Marja Toukola
X