Joulun tunnelma syntyy tuoksuista ja tutuista mauista, kynttilöiden rauhoittavasti leikittelevästä liekistä hämärässä ja kauniisti koristellusta kuusesta. Rauhallista ja pysähtynyttä tunnelmaa edeltää kuitenkin melkoinen tohina keittiössä ja kiire saada kaikki valmiiksi suursiivousta myöden vuoden suurta kohokohtaa varten.
Joulun alla mietin usein, voisiko tällä kertaa joulun tehdä yksinkertaisemmin. Tärkeintähän joulussa on pysähtyminen merkittävien asioiden äärelle, yhdessäolo rakkaiden kanssa ja kiitollisuuden kokeminen kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä on antanut. Jostain syystä haluan kuitenkin nähdä kaiken sen vaivan vuodesta toiseen joulutunnelman luomisen eteen, sillä onhan se palkitsevaa. Joulupäivä on itselleni joulussa parasta. Silloin kaikki on valmista eikä ole kiire minnekään.
Varhaislapsuuden joulumuistoihin liittyy lämmin tunnelma ydinperheenä vietetyistä jouluista Suomessa. Silloin jo jännitettiin, tuleeko valkea joulu vai ei ja mitähän kuusen alla olevissa paketeissa mahtoi olla. Myöhemmässä vaiheessa jouluja vietettiin erilaisissa maissa hyvin toisenlaisissa ympäristöissä ja tunnelmissa Intiassa, Englannissa, Ruotsissa ja Kreikassa.
Joulukinkun tuoksuun olen herännyt lähes jokaisena elämäni jouluaattona. Myös tuttuja joululauluja soitettiin ja laulettiin maasta tai paikasta riippumatta. Sama harras tunnelma on ollut läsnä kaikissa jouluissa huipentuen kerta toisensa jälkeen Jouluevankeliumin lukemiseen ja jouluaterian siunaamiseen sekä joulun Päähenkilön mukaan tuomiseen ajatuksiimme, ennen siirtymistä jouluaaton viihteellisempään osioon lahjojen avaamisineen, lautapeleineen ja yhdessäolosta nauttimisineen.
Ehkä se, että olen viettänyt elämästäni 17 vuotta muualla kuin Suomessa, on saanut panostamaan suomalaisiin jouluperinteisiin erityisen paljon. Lapsuuden jouluista siirtyminen oman ydinperheeni oman näköisiin jouluperinteisiin tapahtui Sambiassa vietettyjen vuosien aikana, jolloin joulutunnelmaan piti päästä kuumankosteassa ilmastossa vuoden valoisimpana ajankohtana. Sambiassa joululauluja alettiin soittaa kaupoissa jo lokakuun alkupuolella kauppojen hyllyjen täyttyessä samoihin aikoihin muovisista tekokuusista ja joulukoristeista. Ne eivät sopineet suomalaisen ajatukseen joulusta alkuunkaan. Koko jouluhömpötys tuntui kovin keinotekoiselta ihan vääränlaisessa ympäristössä.
Suomessa puolestaan luonto auttaa paremmin siirtymään hartaaseen ja hiljentyvään joulutunnelmaan, pimeyden ja pakkasen myötävaikuttaessa luonnon pukeutumista talviasuunsa. Samalla elämäntahti itsestään hidastuu yhtyen maahan kevyinä leijailevien lumihiutaleiden kiireettömään kulkuun. Pehmeät villasukat, joululta maistuva lämmin glögi ja ihanan tunnelmalliset jouluvalot virittävät kiireiden keskellä rauhattomankin jo hiljentämään tahtia.
Eteläisessä Afrikassa puolestaan elämänmeno ei hidastu joulun lähestyessä, vaan kaikki on äänekästä, iloista ja värikästä. Pitkän kuivankauden jälkeen vuorottelevat kovat sateet ja lämmin auringonpaiste saavat ihmiset iloitsemaan ja tekemään ahkerasti töitä pelloilla. Tietäväthän suotuisat sääolosuhteet hyvää satoa ja riittävästi ruokaa seuraavaksi vuodeksi eteenpäin. Elämänmeno näyttää yleisestikin vauhdikkaalta kaupunkien katukuvassa. Joulunaika on katumyyjille myös otollista aikaa tehdä hieman tavallista suurempaa tiliä. Jouluun valmistaudutaan ja sitä vietetään jollain tavalla riehakkaammin kuin Suomessa. Tyypillistä on, että lapset saavat lahjaksi uusia vaatteita, joihin pukeudutaan saman tien. Kaduilla liikkuukin joulun jälkeen laumoittain tyylikkäästi pukeutunutta iloisen äänekästä porukkaa.
Joulunaikaan sattuvat myös kovat ukkosmyräkät. Sambiassa ja Namibiassa vietettyihin jouluihimme kuuluikin rankkasateiden jylinä peltikatolla ja ikkunoiden helinä ukkosen jyrähtäessä kesken jouluaterian. Siihenkin sai tottua, että joulupöydässä vaatteet liimautuivat ihoon hiostavan kuumissa hellelukemissa ja joulusaunan sijaan pulahdettiin porukalla uima-altaaseen.
Kaikesta tästä poikkeavasta huolimatta joulu tuntui aina joululta myös Afrikassa. Pidin itse kiinni erityisesti suomalaisesta jouluateriaperinteestä ja näin kovasti vaivaa sen eteen, että saimme perheenä nauttia monenlaisista jouluruuista ja herkuista. Lanttulaatikon korvasin luonnostaan ihanan makuisella paikallisella butternut-nimisellä kurpitsalla, joka antoi mukavan säväyksen ja väriä joulupöytään. Hassua onkin, että yhdentoista Afrikka-vuoden jälkeen Sambiassa ja Namibiassa kaipaan nyt Suomessa joulupöytään juuri tuota perinteeksi muodostunutta butternutia. Jouluaterian jälkeen lapset odottivat innolla Suomesta saakka ilmojen halki poroilla ihan heitä varten Afrikkaan asti lentänyttä joulupukkia, jolla oli aina hauskat tarinat kerrottavanaan matkan varrelta. Lapsille tämä hupsutus toi jo vähän vieraantuneen Suomen lähemmäksi ja ylpeys suomalaisuudesta korostui nimenomaan siinä, että ihan oikea joulupukkihan asuu juurikin Suomessa.
Joulun vietossa itselleni on tärkeintä, että kaiken kovan uurastuksen jälkeen mahdollistuu pysähtynyt rauhallinen hetki perheen kesken, jolloin jokainen tuntee sydämessään kiitollisuutta rakastavasta perheestä ympärillään ja toinen toisistaan. Lapsuuden muistoissa joulujen kultaisena lankana on kulkenut joulun sanoman merkityksen korostaminen tärkeimpänä ja keskeisimpänä asiana.
Suomessa perinteiden vaaliminen on melko vähäistä verrattuna moniin muihin maihin, joissa olen itse elänyt. Vaikuttavaa on kuitenkin huomata, että joulu on edelleen kaupallistumisestaan huolimatta säilyttänyt asemansa yhtenä perinteisimmistä suomalaisista juhlapyhistä. Ihmiset selvästi kaipaavat rauhan ja merkityksen tuntemista elämässään.
Omien lasten varhaislapsuuden aito joulutunnelma muodostui Afrikassa jouluun liittyneistä äänistä, tuoksuista ja monenlaisista ei-niin-perinteisistä suomalaiseen jouluun kuuluvista asioista. Heille ensimmäinen joulu Suomessa ei yllättäen tuntunutkaan aidolta pimeyden, lumen ja pakkasen keskellä, koska jouluaterian aikaan ei tullutkaan ukkosmyrskyä eikä kuulunut ukkosen jylinää.
Elämä lipuu eteenpäin, ja kohta omat lapset alkavat luoda omia jouluperinteitään. Jotakin lapsuuskodin tunnelmasta siirtyy mukana ja yhdistyy johonkin uuteen, hieman erilaiseen. Itse toivoisin, että kultaisena lankana heidän jouluihinsa siirtyisi mukaan ripaus sitä tunnelmaa, josta meidän perheemme joulut ovat vuosien varrella koostuneet.
Joulu on hyvä hetki pysähtyä summaamaan vuoden tapahtumia ja myös kiittämään kuluneen vuoden mukanaan tuomista sekä hyvistä että huonoista päivistä. Jouluun rauhoittumisen jälkeen onkin hyvä alkaa virittäytyä kohti uutta vuotta ja aloittaa taas tuleva vuosi puhtaalta pöydältä, kuitenkin rakentaen se karttuneen kokemuksen ja kasvun päälle.
Tuon hartaan jouluisen tunnelman ja siihen liittyvän pyhän ja rakkautta täynnä olevan hetken vaalimiseen haluan jatkossakin panostaa. Joskus koen syyllisyyttä siitä, että meillä Suomessa on mahdollisuus viettää joulua lämpöisissä kauniissa kodeissamme ylenpalttisine lahjoineen, ruokineen ja ylellisyyksineen. Kliseinen toteama, että Suomeen syntyminen on jo itsessään suuri lahja, on konkretisoitunut erilaisia todellisuuksia läheltä nähneenä. Siitä lahjasta osaan päivä päivältä olla enemmän kiitollinen kuin nuorempana.
Näin joulun alla pohdin taas kerran sitä, voisiko aineellista lahjaa vielä arvokkaampaa olla se, että nimenomaan joulunvietossa keskittyisimme kalliiden lahjojen sijaan antamaan enemmän aikaa rakkaimmillemme ja huomaisimme lähellämme olevat apua tai ystävyyttä kaipaavat? On hienoa huomata, että joulun aikaan ihmisillä herää halu auttaa myös kauemmas. Mieltäni lämmittää ihmisten halu varmistaa erilaisten keräysten kautta, että mahdollisimman moni heikommassa asemassa oleva lapsi saisi edes yhden lahjan avatakseen jouluna.
Jokainen meistä voi tehdä maailmasta hitusen verran paremman ja aloittaa niinkin läheltä kuin omasta perheestään – Äiti Teresan ajatuksia mukaillen. Yksi tämän joulun parhaista lahjoista voikin olla se, että annamme läheistemme kokea, miten paljon heitä rakastetaan ja heistä välitetään. Sitä tunnetta jokainen elämässään kaipaa.
Jouluna on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mikä omassa elämässä kantaa ja mikä on tärkeää. Joulun sanoman ja rakkaudellisen tunnelman vaaliminen myös juhlapyhien jälkeisessä arjessa tekee joulun sydämeen myös jokapäiväisen aherruksen keskellä.
Sydämellistä joulua!
Elisabet Kivimäki