Anna-Kuttujen paimen

16.9.2021 | Artikkelit, Lähetystyö

Suomalaisen naisen, Anna Ekroosin, elämäntarina on vertaansa vailla. Hänen lähetystehtävänsä kaukana kotimaasta on kertomus, joka rohkaisee uskomaan Jumalan läsnäoloon vaikeissa tilanteissa.

Tammikuussa 1936 joukko lähetystyön ystäviä oli kerääntynyt Helsingissä juna-asemalle. He saattelivat Viipuriin lähtevään junaan suuren määrän uusia lähettejä, jotka olivat lähdössä Kiinaan. Anna Ekroos oli lähtevien joukossa. Matkan alkaessa hän ei tiennyt palaavansa kotimaahan kuin vasta 15 vuoden kuluttua. Sydämessään hän olikin ajatellut, että kun hän kerran pääsee Kiinaan, sieltä hän ei ihan vähällä tule takaisin.

Annan kutsumuksen maa oli Mantsuria, Kiinan koillisosassa. Perillä uudet lähetit aloittivat heti kieliopinnot. Yllättävä takaisku tuli lähettien joukkoon viisi viikkoa maahan saapumisen jälkeen. Lähettitoveri Allan Aho kuoli lavantautiin. Vajaan kolmen vuoden sisällä kaikkiaan neljä suomalaista lähetyssaarnaa haudattiin Kiinan multiin!

Annan työkohteeksi ja kotikaupungiksi tuli Meihekou. Japani oli vallannut Mantsurian ja muodostanut siitä erillisen valtion. Japanin ja Kiinan välit olivat huonot, ja alueella vallitsi epävakaus. Sotilaita ilmestyi katukuvaan, Japanin halutessa valloittaa lisää maata Kiinalta. Maan valloittajat eivät huomanneet hyvää työtä, jota Anna teki paikallisine työtovereineen. He tekivät lähetystyötä kodista kotiin.

SODAN KAUHUT

Kaukana Euroopassa syttyi toinen maailmansota. Annan yhteydet kotimaahan alkoivat katkeilla. Posti ei enää kulkenut, ja vuonna 1942 lähetin kannatusmaksut loppuivat kokonaan Suomen joutuessa sotaan. Mantsuria ja Kiina joutuivat myös täydelliseen uutispimentoon vuosiksi. Annalla alkoi yhdeksän vuoden aikajakso, jolloin hän ei saanut apua ulkomailta.

Ruokatarvikkeiden saanti vaikeutui, ja aseellisia rosvojoukkoja liikkui ryöstelemässä ihmisiä heidän kodeissaan. Kaikessa hiljaisuudessa Anna jatkoi työtään kansan parissa. Oopiuminpolttajatkin saivat avun Annan seurakunnassa. Jumalan muuttava voima näkyi heidän elämässään, sillä he pelastuivat varmalta kuolemalta.

Vaikka Euroopassa syttyi toiveita sodan loppumisesta, Mantsuriassa tilanteet muuttuivat jälleen, kun Neuvostoliitto julisti sodan Japanille ja valloitti Mantsurian. Lähetit kokivat, että asuminen alueella kävi liian vaaralliseksi ja alkoivat lähteä pois, niin pian kuin se vielä oli mahdollista.
Annan elämän ratkaiseva hetki oli siinä, kun hän saatteli loput lähettitoverit juna-asemalle. ”Koen sydämessäni, että minun on jäätävä Meihekoun kaupunkiin. Täällä minulla on koti ja kiinalaiset ystävät, joita en halua jättää sodan jalkoihin.” Itkien ystävät erosivat ja jättivät Annan ainoana ”muukalaisena” Mantsuriaan.

VUOHET

Lähetystyön pioneeri, Toimi Yrjölä, oli jo aikaisemmin luovuttanut Annan huostaan vuohia. Mantsuriassa ei ollut lehmiä, joista saisi maitoa, ja vuohet oli hankittu Yrjölän perheen lasten maidontarvetta ajatellen. Nyt kun perhe ei päässyt palamaan takaisin suunnitelmien mukaan, vuohet jäivät Annalle. Hän tuskin osasi aavistaa, mitä kaikkea nuo eläimet merkitsisivät hänelle tulevina vuosina.

Ennen kuin ulkomaan yhteydet Annaan katkesivat kaikkiaan kuudeksi vuodeksi, hän onnistui samaan sähkeen Suomesta vanhemmiltaan. Kotoa kerrottiin suruviesti, että veli oli kuollut sodassa. Anna vastasi vanhemmilleen lyhyesti takaisin: ”Olen vielä elossa.” Sen jälkeen Annan luultiinkin kuolleen Mantsuriassa!

ANNAN RUKOUS

Kun Mantsuriaa kosketti terrorin aika, siviilit elivät kauhujen päiviä. Kukaan ei ollut turvassa väkivallalta; se kosketti kaikenikäisiä. Silloin Anna polvistui Herransa eteen. Hän sanoi Jumalalle, ettei nouse polviltaan, ennen kuin on saanut varmuuden siitä, että Jumala varjelee hänet vihollisen käsistä. Todellinen varmuus laskeutui rukouksen jälkeen. Pelko ja ahdistus olivat poissa.

Kun Anna lähti asioilleen kaupungille, näytti siltä, että hänen ympärillään oli suojamuuri, ja hän liikkui kuin näkymätön. Jumalan rauha varjeli hänen sydämensä, kun hän illalla lukitsi itsensä huoneeseen. Kaupungilla nähdyt kauheudet väistyivät mielestä, ja taivaallinen rauha täytti mielen.

Venäläisten hallituskausi kesti vuoden verran, ja sitten tuli uusi aika: Maon valtaan nousu. Hän julisti suurta vapautta Kiinan kansalle. Toiveikas mieliala valtasi ihmisten mielet, sillä kurjuutta, nälkää ja vihaa oli koettu jo useita vuosia. Sisällissota kuitenkin jatkui kahden eri joukon välillä. Annakin joutui ajoittain kuulusteltavaksi, mutta aina kun oli mahdollista, hän jatkoi evankeliumin julistusta Meihekoun ympäristössä.

Jumala lohdutti Annaa ihmeellä erään nuoren tytön täyttyessä Pyhällä Hengellä. Tyttö puhui kauniisti suomen kieltä, vaikka ei sitä osannut sanaakaan. Silloin Raamatun sanat toteutuivat Mantsuriassa: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia ja puhuvat uusilla kielillä.” (Mark.16:17)

JUMALAN VALTAKUNTA MENESTYY

Erikoista oli se, että Maon valtakunnan aikana alkoi seurakunnalle ”hiljainen herätys”. Ihmisiä tuli synnintuntoon, ja he ottivat Jeesuksen vastaan elämäänsä syntiensä sovittajana ja Vapahtajana.   Uusi määräys aiheutti kuitenkin vaikeutta myös uskoville, kun jokaisella piti olla jokin ammatti, omin käsin itsensä elättävä työ. Annakin mietti asiaa omalle kohdalleen ja lopulta hän sen keksi: Hänellä oli jo vuohia ja hänestä tulisi siis kuttujen paimen! Annalla oli ollut eläintenpidossa vaikeuksia, mutta nyt niistä alkoi olla todella hyötyä.

Aamuisin Anna lähti vuohien kanssa joen rantaan. Siellä hän tapasi muitakin paimenia ja sai rauhassa puhua heille Jumalan sanaa. Muuten elämä vaikeutui, kun ihmisten elämää urkittiin, ja se aiheutti sen, että kaikki alkoivat olla mahdollisimman hiljaa. Jopa huokauksesta saattoi joutua vaikeuksiin.

VUOHET HENGENPELASTAJINA

Kerran kun sotilaat etsivät kivääreineen Annaa, hän oli silloin oikeassa paikassa: joella vuohien kanssa. Sitten Anna halusi auttaa äitejä vuohien maidolla. Lapsikuolleisuus oli korkea, mutta vuohien maito, vedellä laimennettuna, pelasti monien vauvojen hengen.
Lapsikuolleisuus alkoi laskea sillä alueella, ja Anna sai samalla kertoa äideille Jeesuksesta. Anna sai äideiltä pienen korvauksen maidosta, ja niillä rahoilla hän pystyi ostamaan itselleen ruokaa.

Mutta sitten hänestä tuli veronmaksaja, ja verot nousivat niin korkeiksi, että maitotulot eivät riittäneet verojen maksuun. Kansankokous julisti Annan maanpetturiksi, mutta silloin äidit huusivat vastaan: ”Hän on pelastanut lapsemme kuolemalta. Ei häntä saa tappaa!”

JUMALAN RAUHA EI JÄRKKYNYT

Vaikka Anna näki jatkuvasti kauheuksia, hän ei joutunut pelon valtaan. Hänen ruokavarastonsa hupenivat, ja välillä hänellä ei ollut mitään syötävää. Hän, joka ruokki muita kuttujen avulla, oli itse ilman ruokaa. Valvonta oli niin tehokasta, ettei hän voinut lypsää maitoa itselleen.
Silloin Jumala puuttui asiaan. Korkea-arvoisen upseerin lapsi sairastui ja tarvitsi maitoa. Lapsi parantui vuohen maidolla, ja Anna antoi hänelle yhden vuohistaan, mutta upseeri maksoikin siitä hyvän hinnan. Jumala järjesti näin Annalle rahaa ruokaan.
Uskovia vainottiin, ja Annakin joutui kuulusteluihin. Erikoisesti öiseen aikaan toivottiin, että hän olisi mennyt sanoissaan sekaisin ja olisi jäänyt kiinni valheesta, mutta Jumala antoi Annalle kaikissa tilanteissa viisautta.

Anna ei liittynyt puolueeseen, niin kuin toivottiin, ja niinpä hänet aiottiin ampua. Annaa tultiin hakemaan, ja tuomio oli pantava heti täytäntöön. Anna sulki silmänsä ja rukoili kiittäen Herraa: ”Kohta saan nähdä Jeesuksen. Toivottavasti siellä kotona otetaan vastaan”, mietti rauhallinen Anna kuoleman hetkellä.

Yllättäen laukauksia ei kuulunutkaan, sillä kukaan miehistä ei uskaltanut ampua! Lopulta he sanoivat komentajalle: ”Me emme ammu häntä, vaikka itse tulisimme ammutuiksi.”  Sitten Annan käskettiin lähteä heti kotiinsa. Hän kertoi myöhemmin, 82-vuotiaana, tuosta tilanteesta eräässä puheessaan näin: ”Silloin vielä olin niin nuori, että pääsin juoksemaan!”

HYVÄSTI RAKKAAT

Annan henkeä uhattiin useamman kerran, mutta aina Jumala varjeli hänet kuolemalta.

Hänen painonsa putosi 40 kiloon, ja vitamiinien puutos aiheutti hampaiden putoamisen. Seuraavaksi hän menetti hiuksensa. Hankkimansa vihannekset Anna oli jakanut tasan uskovien kesken. Ruoka oli lopussa, mutta Jumala teki jälleen ihmeen ja lähetti upseerin apupojan tuomaan salaa Annalle ruokaa läpi kylmän talven.

Annan aika Kiinassa alkoi lähestyä loppuaan. Vuosi 1950 oli päättymässä, ja talvi oli kylmä Mantsuriassa. Pakkaslukemat näyttivät -40 astetta. Annan takki oli mielenkiintoinen näky. Se oli paikattu monen näköisillä kankailla, paikka paikan päälle. Suomeen lähtiessään Anna olisi halunnut ottaa sen matkamuistoksi, mutta poliisivirkailija ei sitä antanut.
Seurakunnan työ oli siirtynyt turvaan ”maan alle”. Seurakunnan johtajalla oli huoli Annasta. Tämä ulkomaalainen nainen oli kansankokouksessa päätetty vihdoinkin teloittaa. Uskovat huolestuivat ja pyysivät Annaa palaamaan kotimaahan. Hän sai useita varoituksia ja päätti lähteä. Hän koki, että nyt oli aika palata kotiin. Tosin passi oli vanhentunut, ja hän oli rahaton, mutta Jumala, joka kaiken hoitaa uskollisesti, järjesti kaikki Annan asiat.

Iloon sekoittui tuska rakkaiden uskonystävien puolesta. Monet ymmärsivät Annan lähdön niin, että he näkisivät opettajansa viimeisen kerran. Liikuttuneina he ojensivat Annalle, omasta puutteestaan huolimatta, läksiäislahjoja. Monet lapset olivat kiintyneet Annaan, ja rakkaus oli molemminpuolista. Vuohista Anna teki kauppakirjan pastorin perheelle, missä oli monta pientä, maitoa tarvitsevaa lasta.
Viimeisenä iltanaan Kiinassa Anna rukoili huoneessaan seurakunnan uskovien puolesta. Hän tiesi, että kerran taivaassa hän tulisi jälleen näkemään rakkaat ystävänsä.

KOTIMAASSA

Anna oli vielä Kiinassa, kun Suomessa eräs nainen oli tullut uskoon. Erään kerran tämä uusi uskova heräsi yöllä ja kuuli sanat: ”Rukoile Anna Ekroosin puolesta!”

Vierellä nukkuva mies ihmetteli vaimonsa yöllistä rukousta ja pyysi häntä takaisin nukkumaan. Vaimo vastasi miehelle, että Jumala käski rukoilla hänelle tuntemattoman Anna Ekroos-nimisen henkilön puolesta. Mies oli sitä mieltä, ettei sellaista henkilöä ole olemassakaan.
Kun Anna palasi Suomeen, hän kiitti kaikkia esirukoilijoita. ”Olen hengissä teidän rukoustenne tähden!”

Marja Toukola

Anna Ekroos, lähetyssaarnaaja, s. 4.12.1904, k. 22.8.1999
Kotoisin Joutsasta. Työskenteli Kiinassa 1936-1951 ja Taiwanilla 1953-1979

Lähteet:
Ekroos Anna-Kiinan Lähetystyöstä
Dahuchurch Taiwan

Anna ja MaoTse-Tungin miehet, Elvi Aho RV 1981

X