Raamatussa Ruutin kirja kertoo Noomista. Hänellä oli mies ja kaksi poikaa. Perheensä kanssa hän lähti pakoon nälänhätää, pakolaisiksi vieraalle maalle. Noomin läheiset kuolivat, ja jäljelle jäi hänen lisäkseen kaksi miniää, Orpa ja Ruut.
Kaipaus palata omaan maahan poltti Noomin sielua. Se oli Juudan maa, tarkemmin sanottuna Beetlehem, josta hän oli lähtenyt matkaan. Palatessaan kohti kotimaata hän ajatteli kuitenkin miniöitään. Miksi heidän oikeastaan mooabilaisina tarvitsi kokea muukalaisuutta hänen tähtensä.
Orpa palasikin takaisin, mutta Ruut oli valmis uhraamaan koko elämänsä seuratakseen Noomia. Päättäväisesti hän vastasi Noomille: “Mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.”
Yhdessä he saapuivat Beetlehemiin. Koko kaupunki huomioi Noomin paluun. Ihmetellen kyseltiin: “Onko tämä Noomi?” Jumalalla oli oma suunnitelmansa näille naisille. Työt pelloilla odottivat heitä. He saapuivat oikeaan aikaan Beetlehemiin, sillä siellä oli ohranleikkuu menossa. Ruut halusi lähteä pellolle töihin. Rikkaan Booaksen tiluksilla olisi tähkien poimintaa, tosin vain muiden elonkorjaajien jäljessä. Ahkera Ruut viipyi pellolla aamusta iltaan.
Booas siunasi palvelusväkeään. Hän katsoi armollisin silmin muukalaista, joka oli ilmaantunut hänen pelloilleen. Hän oli jo kuullut kaiken Ruutista, hänen uskollisuudestaan Noomia kohtaan. “Tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta.” Booaksen ystävälliset sanat lohduttivat Ruutia, joka oli saanut armon olla pellolla muiden mukana.
“Antakaa hänelle vettä. Istu syömään leipää. Älkää loukatko häntä.” Jumalan pelloilla on nainenkin turvassa, koki Ruut, kun Booas, rikas ja mahtava mies, päivittäin huolehti hänestä.
PYSYTTELE PAIKALLASI
Jumalan suuret suunnitelmat kulkivat tähkien poimimisen kautta, ja kun Ruutin uskollisuus oli koeteltu, tuli sukulunastamisen aika. Booaksesta tuli lain mukainen sukulunastaja, kun Noomin miehen, Elimelekin, nimi tuli säilyttää perintöosassa. “Minä lunastan sen”, vastasi Booas, kun perintöpeltokauppaa tehtiin. Naiset, Noomi ja Ruut, olivat pellon omistajia.
Sukupolvien ketju oli vaarassa katketa, mutta väliin tuli Ruut, jonka Booas otti vaimokseen. Todistajat ylistivät liittoa: “Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee taloosi, tulisi Raakelin ja Leean kaltaiseksi, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen.”
Noomi ja Ruut tekivät oman osuutensa. Aikanaan Noomi otti syliinsä pojan, jonka Ruut synnytti, ja hän sai olla lapsen hoitaja. Sukuluettelon ketju jatkui.” Booakselle syntyi Oobed, jonka äiti oli Ruut. Oobedille syntyi Iisai ja Iisaille Daavid, kuningas.” Sukuluettelon lopussa ymmärrämme, mihin kaikki tähtäsi. “Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Mariasta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.” (Mt. 1: 5,16)
Ruutin kertomuksen edetessä Booas sanoi sanat: ”On vielä toinen sukulunastaja, joka on läheisempi kuin minä.” (Ruut 3:12) Tässä viitataan meidän kaikkien Lunastajaan, Jeesukseen. Hän osti meidät pyhällä verellään, ja saamme olla liitetyt kuninkaallisen sukuun, uskon kautta Häneen.
Ethän anna oman perheesi ketjun katketa? Lasten ja lastenlastemme tähden pysykäämme uskollisina Herran palvelijoina Noomin ja Ruutin tavoin.
Marja Toukola
Naisten Kristillinen kesälehti ”Noomi” tilattavissa: 044-5256824