”Autuaita kärsivälliset, he perivät maan.” Matt. 5:5

Tässä heti-kaikki-mulle-nyt -ajassa kärsivällisyys ei ole kovaa valuuttaa. Sana kärsivällinen muistuttaa jo hivenen kärsimyksestä, pitää jaksaa kestää joitain negatiivisia asioita, pitää jaksaa odottaa. Kärsivällisyys on kuitenkin hyve, josta ei ole hyötyä pelkästään lasten kasvatuksessa, liikenteessä ja kauppajonossa. Kärsivällisyys tuottaa aina hyvää hedelmää, sekä kärsivälliselle itselleen, että hänen ympärillään oleville. Kärsivällisyys on lujaa mielenlaatua, joka ei lannistu vaikeuksista tai mahdottomistakaan olosuhteista. Kärsivällisyyteen sisältyy uskoa ja toivoa.

Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut. Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. Hän lupasi: ”Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä”, ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu. Hepr. 6: 12-15
Kun Jumala ensimmäisen kerran puhui Abrahamille jälkeläisestä, Abraham oli nimeltään vielä Abram ja 75-vuotias. Kun oli kulunut paljon aikaa, eikä lapsesta vielä ollut  tietoakaan, Jumala muistutti konkreettisella tavalla Abramia antamastaan lupauksesta. Hän käski Abramin nostaa katseensa ylös, tähtitaivaalle, ja hän kertoi, että yhtä lukuisasti Abramilla tulee olemaan jälkeläisiä kuin taivaalla tähtiä (1. Moos. 15:5). Varmasti aina kun Abram näki tähtiä lupaus tuli mieleen.
Pitkällinen odottaminen turhautti ja niin Sarai, Abramin vaimo ehdotti Abramille, että tämä voisi Sarain orjattaren Hagarin kanssa hankkia heille lapsen. Kun Jumalan vastaus viipyi, tarttuivat he hätäratkaisuun. Joskus olen kuullut sanottavan, että Sarai oli epäuskoinen, kun ehdotti Abramille moista, mutta huomatkaamme, että Abram oli se, joka toteutti ehdotuksen. Abraham luetaan uskon ja kärsivällisyyden esikuviin, vaikka hän meni vähän säätämään vauhdittaakseen lupauksen toteutumista. Lapsi syntyi, mutta lapsi ei ollut se, josta Jumala oli heille puhunut. Vaikka Abram ja Sarai tekivät väärin, kun eivät odottaneet Jumalan tahtoa tapahtuvaksi, Jumala toteutti uskollisesti lupauksensa.

Kun Abram oli 99-vuotias Jumala puhui hänelle, että hänen nimensä olkoon Abraham. Nimi Abraham muistuttaa heprean sanoja, jotka merkitsevät ’kansojen paljouden isä’. Nimi on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Jumala halusi iskostaa lupauksen niin vahvasti Abramin sydämeen, että Abram sai vaihtaa nimensä sellaiseksi, joka koko ajan muistuttaisi häntä lupauksesta. Joku muu olisi ehkä pitänyt uutta nimeä irvailuna, mutta Abram tunsi Jumalansa. Myös Abrahamin vaimo Sarai puettiin uuteen identiteettiin, hänen nimekseen Jumala antoi Saara, joka tarkoittaa ruhtinatarta. Jumala sanoi Saarasta näin: ”minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita” (1.Moos. 17:16).

Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: »Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.» 

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room. 4:18-21

Minua puhuttelee suuresti tämä, että hän toivoi, vaikka toivoa ei ollut. Inhimillisesti mahdoton tilanne avasi uskon näkymät Jumalan mahdollisuuksiin. Mainittakoon se, että kun Abraham ja Saara saivat kuulla lupauksesta vuosi ennen sen toteutumista, he molemmat naurahtivat kuullessaan lupauksen (1.Moos 17:17, 1. Moos. 18:12). Lupauksen on täytynyt tuntua niin hassulta ja mahdottomalta voidakseen toteutua. Naurun voi tulkita epäuskon eleeksi, mutta sen voi toisaalta nähdä puhtaasti toivorikkaana ihmetyksenä mahdottoman edessä. ”Miksi Saara nauroi?” jääköön kuitenkin kysymysmerkiksi. Hauska kuriositeetti tarinassa on se, että Jumala käski antaa lapselle nimeksi Iisak, joka tarkoittaa ’hän nauraa’.

Jumala oli puhunut Abramille, että hänen saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. (1. Moos. 12:3) Tässä on jo varhainen messias-ennustus. Abraham ja Saara odottivat 25 vuotta, että saivat lupauksen lapsen Iisakin. Saadessaan Iisakin Abraham oli jo satavuotias, Saara yhdeksänkymppinen. Näin Saara sai kypsässä iässä armon olla kuninkaiden kuninkaan kantaäiti. 
Abrahamin ja Saaran esimerkin mukaisesti me voidaan kasvaa kärsivällisyydessä. Kärsivällisyys palkitaan aina. Nostetaan katseemme Jumalan antamiin avariin näkymiin ja luotetaan lujasti hänen antamiin lupauksiin. Vaikka me oltaisiin tehty virheitä elämässämme, on meillä edelleen pääsy armoon ja voidaan uskossa vastaanottaa Jumalan kallisarvoiset lupaukset. Jumala haluaa pukea meidät uuteen identiteettiin. 
Jasmin Aleksandra

 

 

X