Sain olla neljä päivää hiljaisuuden retriitissä syksyn pelkistämissä Kuusamon maisemissa. Huoneen ikkunasta näkyi riittyvä, juoksustaan rauhoittunut Kitkajoki. Harmaanhopeana se hiljalleen läikähteli kalpeassa, pilvien läpi kuultavassa valossa ja muutti kasvojaan päivien aikana syvästä harmaasta kirkkaan valkoiseen. Niin Luoja on sen kohdalla säätänyt.
Mäntyjen neulasten tumma vihreys ja pajujen runkojen punaruskea värittivät harmaan maiseman. Maahan varisseet lehdetkin olivat tummuneet. Oli kuin kaikki olisi ollut valmista ja luonto pidättänyt henkeään odottaen lunta suojakseen. Pyhäpäivän aamuna, retriitin viimeisenä päivänä, odotus täyttyi, kun maa ja metsät saivat ensimmäisen lumipeittonsa. Oli alkanut lepo.
Torstai-iltana oli tehty sopimus puhumattomuudesta, jonka aikana ei ollut televisiota, nettiä, eikä puhelinta, ei sähköposteja eikä rästitöitä. Oli vain Raamattu, joitakin virikekirjoja, tyhjä vihko ja lyijykynä, yhteiset hetkirukoukset, ehtoolliset, ruokailut ja iltasauna.
Kaikkialla oleva syvä hiljaisuus lauhdutti vähitellen levottoman mielen ajatukset tehdyistä ja tekemättömistä töistä, sanotuista ja sanomattomista sanoista, onnistumisista ja epäonnistumisista, aikataulujen viimetipoista ja auttamattomien myöhästymisten häpeästä, jatkuvista mittaamisista ja suoriutumisasteista. Hetken sai olla turvallisesti ihmisten keskellä ja samalla täysin vapaana ulkoapäin tulevista velvoitteista, väärinymmärryksistä, selityksistä ja järkeilyistä. Ei tarvinnut sanoa sanaakaan.
Niin sydämen lyönnit rauhoittuivat ja korvat herkistyivät kuulemaan Raamatun sivuilta nousevaa Pyhän Hengen ääntä, erottamaan tärkeää vähemmän tärkeästä ja hengittämään rauhasta käsin. Ja kuului jo taas se menomelskeeseen hautaunut viesti Isän Jumalan sydämeltä:
”Minä rakastan sinua. Olen luonut sinut, niin kuin kaiken muunkin elämän. Kaikelle olen säätänyt elämisen ja olemisen rajat. Olen puhaltanut sinuun elämän hengen ja lähettänyt matkaan. Mene ja kerro jokaiselle: Minä olen todellinen rakkauden lähde, elämän alkuunpanija ja ylläpitäjä. Poikani Jeesus Kristus on sinut nimeltä kutsunut, sinut kadotuksesta nostanut, synnistä lunastanut, sinulle tien kotiin taivaaseen avannut. Ja on itse tuo tie.
Ester Koskela