Särkyneelle

Rakkaus on minun voimani. Se kääntää pimeyden valoksi.

Minä kuljen siellä, missä on pimeyttä, etsien sinun sydämesi syvyyttä.

Minä näen sisällesi, kuivaan kaikki kyyneleesi.

Jokainen kyynel jää minun ristiini, merkiksi rakkaudestani.

Minun käteni on sinun päälläsi, siunaten päämääräsi.

Olet matkalla kotiisi, minun luokseni.

Suljen sinut syliini. Olet vapaa, rakas lapseni.

 

SÄRKYNEELLÄ, väsyneellä, Jeesuksen lähellä paikka on.

Särkyneellä, väsyneellä, aina Jumalan edessä toivoa on.

Palasiksi särkynyt laitettu on, vaan ehjäksi särkyneen rakkaus Jumalan muuttaa voi.

Vaikea on aina ymmärtää, miksi pitää niin paljon kärsiä ja sydämeen koskea, että

löytää voi jotain pysyvää, ehjää, uutta voimaa, rakkautta kestävää.

Ilman rakkautta, armoa, emme jaksa anteeksi antaa. Sydän kaipaa, voitko vielä meitä

rakastaa, vaikka kaikki on rikottu palasiksi maahan palamaan.

Särkyneellä, väsyneellä, Jeesuksen lähellä paikka on.

Särkyneellä, väsyneellä, risti poltettu merkiksi sydämeen on.

Tuija Kuusisto