Joulun odotus – se on nyt ihmisten mielissä. Kaikkea kaunista katsellaan kuvissa ja mietitään mitä voisi hankkia, (jos ehtii). Joulutähti ja kynttilät, valkoinen kuusi vai vihreä jne. Tämä kaikki saa mielen ainakin hetkeksi pois pimeästä ja loskasta ja se onkin hyvä.
Jossain mielen pohjalla on kuitenkin pientä tai suurta pelkoa, huolehtimista terveydestä, läheisistä ja kaikesta siitä mitä ympärillämme tapahtuu. Eikä ihme, eihän olla koskaan koettu mitään tälläista, mitä nyt koetaan. Arjesta on tullut kummallinen maskeineen ja käsidesineen. Joulun odotus ja joulu itsessään mietityttää. Tapaamiset ja iäkkäiden ihmisten kohtaaminen on tuonut uudenlaisen vastuun, enhän halua tartuttaa virusta läheisiini, enkä muihin.
Jeesus tuli ihmistä varten! Juuri näitä, tällaisia aikoja varten. Kipuun, kärsimykseen, pelkoon ja kummallisiin elämäntilanteisiin hän tuli, ihmisten keskelle tuomaan toivoa, lohdutusta jopa terveyttä. Tämän voimme lukea Evankeliumeista. Äidit tulivat tuskaisena lastensa puolesta, sairaat uhmasivat kaikkia sääntöjä päästäkseen Jeesuksen luo, ja se kannatti. Ihmiset saivat unohtumattoman kohtaamisen hänen kanssaan.
Jeesus tuli, että meillä olisi elämä, iankaikkinen elämä hänen kauttaan. Kuolemankin, viimeisen vihollisen hän voitti kuolemallaan. Tämä on jotain niin käsittämätöntä ja ihmisen ymmärrykselle yliluonnollista, ettemme aina uskalla luottaa.
Rohkaiskaamme mielemme, luottakaamme, odottaessamme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa. Jeesus tosi valo tuli, tuomaan toivon pimeyteen.
Ulkoisen pimeyden voimme hävittää laittamalla valoja, mutta sisäistä pimeyttä ei voi valaista kuin Jeesus Kristus, todellinen valkeus!
Mikä toivo, minä ihana totuus ja mikä mahdollisuus ihmiselle!
Maria Hietanen