”Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niin kuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani.” (Habakuk 3:19)
Elämme jatkuvassa muutosten ajassa. Tätä kirjoittaessani joulu on lähellä, mutta takanamme.
Edessäni on uusi kalenterivuosi. En osaa sanoa yhdestäkään päivästä, mitä se voisi tuoda tullessaan. Kaikki voi muuttua niin nopeasti.
Edessäni on tuntematon polku, jota kuljen eteenpäin. Polulla näyttäisi olevan vuoria, joita kohti kiipeän. Kukkivien niittyjen vihreys laaksossa näyttää kauniilta. Jostain kuulen solisevan virran äänen. Aurinko lämmittää sen verran, että on helppo jatkaa matkaa.
Silti tieni näyttää vievän laaksoon. Tiheä metsä alkaa haitata kulkuani. Joudun keräämään risuja polulta, ja aurinko häipyy puiden varjoihin. Hämärtää. Olenko eksynyt polultani? En sittenkään.
Hän, joka on kulkenut vierelläni, on luvannut olla kanssani joka päivä. Hän on minun matkaoppaani: Jeesus. Kuljinpa sitten vuorilla tai laaksoissa, huomaan, että Hän kulkee kanssani. En ole koskaan yksin. Miten lohduttavaa, levollista ja rauhoittavaa. Kuulen Hänen kuiskaavan: ”Mene vain eteenpäin, mennään yhdessä.”
Tänään en tiedä huomisen tuulia, mutta siitä olen varma: Hän kulkee aina kanssani.
Marja Toukola