Kierrän työni puolesta kouluissa ja tapaan paljon lapsia ja nuoria. Yläkoululaisille olen puhunut paljon siitä, kuinka me kaikki olemme ainutlaatuisia ja arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme. Että me riitämme sellaisina kuin olemme.
Sinä riität, se on kaunis ajatus. Kuinka helppoa onkaan sanoa se toiselle, mutta omaa peilikuvaa katsoessani huomaan, että aina olisi jotain parannettavaa. Näen pieniä makkaroita vyötäröllä, hiukset jotka eivät asetu, tummat silmänaluset – lista on loputon. Yleensä huomaamme vain sen, missä olisi parannettavaa, sen mistä pitäisi kiristää hieman lisää, jotta olisin enemmän jotain.
Sinä riität, sinä olet arvokas, sinä kelpaat sellaisena kuin olet. Näitä ajatuksia toistan kerta toisensa jälkeen muille, ja tarkoitan jokaista sanaa. Kuinka tärkeäksi koenkaan näiden ajatusten eteenpäin viemisen, mutta kuinka vaikeaa minun onkaan uskoa samoja asioita omalle kohdalleni.
Meillä jokaisella on oma historiamme, joka vaikuttaa elämäämme. Omaa teini-ikääni värittivät vaikeat kotiolot ja raskaat asiat, joita jouduin käymään läpi. Ehkä juuri näistä johtuen minulla oli nuorempana todella huono itsetunto, ja olin hyvin epävarma itsestäni. En osannut arvostaa itseäni enkä odottanut elämääni mitään hyvää.
En ajatellut olevani kovinkaan arvokas tai erityinen, mutta Jumala ajatteli niin aivan koko ajan, tuntui minusta itsestäni miltä tuntui. Ja samoin on juuri tänään: Jumala ajattelee sinun olevan arvokas ja aivan erityinen, juuri sellaisena kuin olet.
Raamatussa, Psalmissa 139 kuningas Daavid kirjoittaa: Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin.
Meistä jokainen on Jumalan uniikki luomus. Ei ole toista samanlaista kuin sinä tai minä.
Seuraavan kerran peilin edessä seistessäni yritän siis unohtaa sen, mitä itse näen ja keskityn siihen, mitä Jumala minussa näkee. Ehkä seuraavan kerran muistan sen, että minä todellakin riitän sellaisena kuin olen, että olen arvokas ja ainutlaatuinen, koska Jumala rakastaa minua.
Jumalan valtavan rakkauden vuoksi myös sinä riität – juuri sellaisena kuin olet!
Kirsi Karvinen