Me kannamme mukanamme aarrearkkuja. Näihin arkkuihin keräämme unelmia tulevaisuudesta ja siitä, millaisiksi ihmisinä haluaisimme kehittyä vanhetessamme. Tämä aarrearkku, ainakin minulla, pursuaa ajatuksia ja unelmia. Jotkut niistä ovat hulluja, ja ajattelen, että minä en ole oikea ihminen toteuttamaan niitä. Että en ole tarpeeksi hyvä tai vahva, tarpeeksi sitä tai tätä.
Meidän ei kuitenkaan ole tarkoitus kantaa tätä aarrearkkua yksin. Minä haluan luovuttaa omat unelmani ja toiveeni Jumalalle. Hänen käsissään unelmat saavat odottaa, kunnes niiden on aika toteutua. Ja kun unelmien aika on, Jumala on saanut tarvittavan työn minussa valmiiksi. Kaikki on tarkalleen aikataulutettua.
Aarrearkun antaminen Jumalalle ei ole unelmien syrjään laittamista. Se on luottamista Jumalan hyvään suunnitelmaan, joka on paljon rikkaampi kuin mitä itse voisin omassa voimassani saada aikaan.
Idamari Pasanen