Monien tutkimusten mukaan nainen on luontaisesti empaattisempi kuin mies ja ymmärtää hyvin ihmistenvälisiä suhteita. Naisen herkkävaistoisuutta tarvitaan, jotta hän voisi tunnistaa pienokaisensa tarpeet heti tämän ensi parkaisusta lähtien. Kaikille se ei ole yhtä helppoa, mutta onneksi äitiyteenkin on lupa kasvaa.

Raamatun mukaan äiti on lapsen turva ja lempeä lohduttaja. Äitiyteen kuuluu myös kipu. Sen sai Mariakin kokea, kun tuska pojan puolesta repi sielua kuin miekka. Toivon lapselleni parasta, mutta aina tie ei ole niin helppo kuin olisin toivonut. Kun en saa lasta enää syliini, kannan häntä joka hetki sydämessäni.

Äitiys on lahja ja ilo, mutta myös vastuuta ja valvottuja öitä. Onko mitään toista roolia, jossa syyllisyys ja riittämättömyyden tunne olisi konkreettisemmin läsnä? Ja joskus tuntuu siltä, että jo valmiin kuorman päälle ladataan vain lisää odotuksia. Nurkan takana kasvaa aina uusi kasvatusteoria ja vanhemmuuden normi. Oma tie on löydettävä, uskallettava karsia turhaa pois.

Eläinmaailmassa koiraslintu ruokkii pesässä poikasia hoivaavaa naarasta. Nykyaika hätistää emon liian varhain pesästä, vaikka lapsivuodeaikana tarvittaisiin suoja, jonne käpertyä nyyttinsä kanssa. Työelämä ja sen kiireet vetävät naista toisesta helmasta, perhe-elämän tarpeet toisesta. Tietokin saattaa lisätä vain tuskaa. Kiintymyssuhteissa ilmenevät puutteet näyttäisivät nimittäin asiantuntijoiden mukaan aiheutuvan siitä tunneilmastosta, jonka juuri äiti lapsen varhaislapsuudessa luo.

Ehkä kokonaiskuva ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Äiti ei ole perheessä erillinen saari, vaan hänen vointiinsa vaikuttavat puolison tuki, parisuhteen tila sekä esimerkiksi taloudelliset huolet. Jos nainen jää kantamaan yksin vastuuta perheen asioista tai joutuu jotenkin korvaamaan henkisesti tai fyysisesti poissaolevaa isää, hän väsyy. Väsynyt äiti sortuu rähjäämään. Tai ainakin nipistää suunsa tiukkaan suppuun.

Epätäydellinen äiti on riittävän hyvä sellaisena kuin on. Äiti, jonka pullat palavat uunissa tai joka nukahtaa sohvalle kesken palapelin. Yksinhuoltajan lapsi menestyy yhtä lailla koulussa kuin toisetkin, ja uraa luovan äidin lapsi saa esimerkin yritteliäisyydestä. Äiti, jonka silmät näkevät ja korvat kuulevat, antaa lapselleen riittävän paljon eväitä elämään.

Äitiys on maratonmatka, jonka varrella jokainen nainen joutuu käymään polvitaivalta. Se on myös aurinkoinen niitty, jolla pieni pellavapää juoksee pulleat käsivarret levällään äidin syliin. Se on koululaisen hiuksia pörröttävä käsi ja sekunnin murto-osan kestävä yhteisymmärryksen hetki murrosikäisen katseessa. Se on aikuisen lapsen ja harmaantuneen vanhemman kunnioittava suhde. Äideistä parhain sä oot.

Minna Rissanen

X