Olen saanut viettää joululomaa päivätöistäni nyt noin puolitoista viikkoa, ja se tulikin kovin tarpeeseen loppuvuoden menon ja meiningin jälkeen. Loma on mennyt pääasiassa lasten sairastellessa, mutta se ei oikeastaan ole haitannut, muuta kuin käytännön asioita, kun ei ole yhtäkkiä vain voinut lähteä jonnekin… Toisaalta se on tehnyt pääasiassa vain hyvää, koska on ollut ihan pakko pysähtyä paikoilleen.
Koti on kyllä ihana paikka, jossa viihdyn kovasti. Tässä on tullut ihan uusin silmin katseltua vähän kaikkea…
Erityisesti olen miettinyt joulun aikana sitä, miten ihminen voikaan nauttia niin paljon LUMESTA! Tuo toisaalta niin pieni juttu, mutta kuitenkin se merkitsee paljon. Tänä aamuna, aamukahvia juodessani, jälleen mietin tuota asiaa, kun alkoi hiljalleen sataa lunta.
Olemme olleet onnekkaita tänä jouluna, ajattelin, kun on ollut sopivasti pakkasta, että maa on pysynyt valkoisena. Jollakin tapaa hassu ihmismieleni päätyi muutaman oljenkorren kautta miettimään jääsydämiä. Ei sellaisia jäänpalasista muotoiltuja sydämiä, tai ehkä niitäkin, mutta aloin miettiä jäistä ihmissydäntä…
Joskus elämässämme tulee eteen sellaisia asioita, tilanteita, ihmissuhteita, jotka eivät ole niin mukavia. Liian usein tällaisia tilanteita kohdatessamme saatamme alkaa rakentamaan tietynlaista suojamuuria ympärillemme, tarkemmin sydämemme ympärille, jotta olisimme tulevaisuudessa kovempia vastaavien tilanteiden sattuessa, tai ettei kukaan tai mikään sellainen voisi enää koskaan satuttaa samalla tavalla.
Voimme kasvattaa vuosien saatossa tuon muurin, jota voisi kuvailla myös jääksi, niin suureksi, ettemme enää tunne mitään. Ettemme kykene näkemään ja aistimaan lähellämme olevia hyviä asioita, vaan pikku hiljaa elämämme alkaa pyöriä vain negatiivisten asioiden ympärillä. Kuulemme ja havaitsemme vain negatiivisia asioita. Haemme kaikella mahdollisella tavalla jokaisesta asiasta aina sen puolen, joka on kaikista huonoin.
Entä jos tänä vuonna keskittyisimmekin siihen, että näkisimme jokaisessa asiassa jotain hyvää? Entä jos jokaisessa asiassa ONKIN jotain hyvää? Ei tietenkään kukaan halua elämäänsä kärsimyksiä, mutta niiltä emme vain voi välttyä, ei kukaan meistä. Vastoinkäymisten kohdatessa onkin ehkä tärkeintä se, että toteamme tapahtuneen, ja sen sijaan, että jäisimme märehtimään sitä, kuinka kaltoinkohdeltuja olemme tai kuinka huonosti nyt on käynyt, alkaisimmekin miettimään sitä, miten jatkamme tästä eteenpäin.
Tietynlainen prosessi on tietysti käytävä läpi, mutta jossain vaiheessa on hyvä summata tilanne ja miettiä ulospääsyä. Sinulla on AINA mahdollisuus. Joka ikinen kerta voit aloittaa alusta.
Avaa sydämesi tänä vuonna uusille asioille. Käy mukavuusalueesi ulkopuolella. Saatat yllättyä! Avaa tänä vuonna sydämesi Jumalalle. Koe se armo ja rakkaus, se rauha, jonka vain Jeesus, syntiemme sovittaja, voi antaa. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Jenni Saarikalle