”Älä murehdi ja huolehdi, kyllä kaikki järjestyy.” Näin me monesti lohdutamme ystäviämme ja läheisiämme elämän kipujen ja haasteiden keskellä ja kyllä ihan uskommekin siihen. Miten se onkin niin paljon helpompaa uskoa toisen kohdalle kuin itselleen?
Jeesus sanoi läheisilleen: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen” sekä kehottaa heitä: ”Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun”. Hän lupasi mennä valmistamaan heille paikkaa taivaaseen. (Joh. 14)
Aika mielenkiintoinen rohkaisu. Murehtimisen ja pelkäämisen sijasta uskoa Jumalaan.
Tiesihän Jeesus ihmisen sydämen. Murheet olivat tosia ja aitoja, ja huolenaiheita riitti Hänen opetuslastensa elämässä. Olihan Jeesus, heidän opettajansa ja Herransa, jonka kautta he olivat saaneet ihmeellisen uuden elämän, lähtemässä takaisin taivaaseen. Eivät he voineet millään ymmärtää kaikkea, mutta silti Jeesus kehotti heitä uskomaan.
Uskoisinko Jumalaan, vaikka en ymmärrä? Luottaisinko Häneen, joka loi minut omaksi kuvakseen ja ainutlaatuiseksi yksilöksi? Hän tuntee minut ja minun elämäni murheet. Hän tietää, millainen olen, mistä olen tullut ja mihin olen menossa.
Jeesus kehotti uskomaan Häneen, joka avasi kuolemallaan tien Isän täydelliseen hyväksyntään. Syntiinlankeemuksen seuraukset ja harmi on voitettu. Voin uskoa, että Jeesus voitti kaiken pahan – uskoa, että olen kaikesta huolimatta voittajan kanssa.
Ei ole helppoa luottaa, kun elämän odottamattomat murheet tulevat lähelle, kun miksi-kysymyksiin hukkuu, ja vastauksia ei kuulu eikä näy. Joskus voi myös tuntua siltä, että jos en murehdi, en välitä, tai asiat eivät ole minun hallinnassani.
Olen miettinyt, onko murehtiminen joskus halua kontrolloida elämää ja asioita. Murehtia sellaista, mihin en voi oikeasti edes vaikuttaa. Enkö voi jättää asioita Jumalalle, koska en uskalla luovuttaa omaa kontrollointiani ja haluan päättää ja säätää asiat omalla tavallani, oman mieleni sopukoissa?
Pelkäänkö menettäväni jotakin, jos luovutan asiat Jumalalle ja uskon ja luotan Häneen?
Olen tullut siihen tulokseen omassa elämässäni, että koska Jumala on rakkaus, kyllä minä todellakin uskallan jättää asiat Hänen hoitoonsa ihan oikeasti. Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Onneksi voin opetella joka päivä luottamaan ja uskomaan Jumalaan, jättämään murheet ja pelot Hänelle. Sen olen oppinut, että Jumala on tosi pitkämielinen ja armollinen ihmistä kohtaan. Sen tähden voin uudelleen opetella, vaikka kompuroisinkin.
Kyllä kannattaa uskoa ennemmin kuin murehtia. Siihen tulokseen olen tullut. Elämässä, arjessa ja sisimmän olotilassa on enemmän rauhaa kuin rauhattomuutta, kun sen teen.
Maria Hietanen