Muistan sen päivän kuin eilisen, kun näin edessäni Jumalan kirkkauden.
Pyhyys ja läsnäolo Herran sai minut vapisemaan kerran.
Gabriel sanoman toi ja sanoi, että Jumala armon soi:
lahjaa saan kantaa, Jumalan Poikaa.

Palvelijatar Herran olen, tapahtukoon tahto hänen.
Siunattu Jumalan virta ylleni verhoutui ja kirkkaan
arvokkaan kunnian lahjan sain vastaanottaa.
Kuin näkymätön voima ympärilläni
sai minut heti kertomaan Joosefille ihmeestäni,
lahjasta kalliista sisälläni.

Hän muodon murheellisen saa, poistuu, aikoo hyljätä minut salaa.
Miksi lahjani häpeäksi muuttui, juuri äsken se vasta oli uusi ja niin ihanalta tuntui.
Miksi katseesta toisten iloa riemua näe en. Herra, yksinkö kannan, kyselen.
Yhden yön minä itkin, Joosefin ymmärtämystä kaipasin.

Annoin Herralle kipeän sydämeni, sanoin: Jumala, hoivaa lastani.
Sen aamun muistan kuin eilisen, kun Joosefin näin tulevan luokseni juosten.
Olet vaimoni sittenkin, totuuden kohtasin.
Enkeli tuli luokseni, kertoi kaiken, ja ymmärsin.

Hänen nimensä tulee olemaan Jeesus
ja hän on vapahtava kansansa heidän synneistään.
Tiedän, kuiskasin, minä tiedän.
Hän kuningas on, Hänen valtakuntansa on loputon.

Sen päivän muistan kuin eilisen, kun vauvani peittelin seimehen.
Pyhyys, kunnia, kirkkaus oli piilossa tallin seinien.
Miksi, kyselin silloin, syntyi kuningas lahjana taivaan
kääreissä pimeän ja häpeän, vaikka siunaus suurin oli,
mitä koskaan kokenut olin.

Sen päivän muistan kuin siitä olisi vain hetkinen,
kuinka miekka iskettiin, minun sieluni läpi viillettiin,
kun rakas poikani ristiinnaulittiin.

Vaikka pyhyys, kunnia, totuus, kirkkaus oli läsnä, se tiedettiin.
Kysyin, miksi jälleen tuo valtava voima ja voitto
kärsimyksen, tuskan, ahdistuksen paperiin käärittiin.
Tältä maailmalta ja sen kannattajilta silmät pimitettiin.
Kaiken sen hyvän ja rakkauden ihmeellisen
uskonnollinen maailma hylkäsi, Jumalan pilkaksi tuomitsi.

Tänään ymmärrän vähäsen, lähtee kaikki sittenkin uskosta sydämen.
Oma tai toisten toivo ilman Pyhän Hengen voimaa ja näkökykyä uupuu.
Tänään uskon, vaikka kääreissä harmaiden annetaan lahja minulle.
Luottamus Jumalaan kantaa.

Ei kärsimys kenellekään, vaikka kuinka suuri olisikaan,
ole verrattava siihen kirkkauteen, joka lahjasta säteilee.
En kysele enää miksi, saa sisimpäni se murheelliseksi,
jos luottamus Herraan Jeesukseen horjuu, murheiden alle painuu.
Tiedän, Hänellä kaikki valta on, se sana on muuttumaton,
niin kuin on kirjoitettu, niin tapahtukoon!

Lailla Marian katson häneen, jolta kaikki voima ja apu tulee:
Jeesukseen, Vapahtajaani! Hän on messias!

Maria Hietanen

X