Matteuksen evankeliumissa (8:23–27) kerrotaan, kuinka Jeesus ja opetuslapset olivat veneellä järvellä. Nousi kova myrsky ja opetuslapset olivat peloissaan. Jeesus vain nukkui. Opetuslapset menivät herättämään Jeesuksen siinä luulossa, että hukkuvat. Jeesus nuhteli opetuslapsia vähäuskoisiksi ja tyynnytti myrskyn. Opetuslapset ihmettelivät, miten Jeesus pystyi tyynnyttämään myrskyn.

Tässä kertomuksessa on monta hyvää pointtia, jotka ovat usein totta meidänkin elämässämme. Jakeessa 27 sanotaan, että ihmiset ihmettelivät, kuka Jeesus on, kun tuuli ja meri häntä tottelevat. Tässä siis ihmiset eivät tunteneet Jeesusta. Opetuslapset eivät tunteneet Jumalan luonnetta ja eivät tienneet Jumalan mahdollisuuksia. Tuntemuksen kautta puuttui myös luottamus siihen, että Jeesus voi tyynyttää myrskyn ja pelastaa opetuslapset.

Tämä kertomus näyttää sen, että usein kun emme tunne Jumalaa, emme myöskään näe hänen mahdollisuuksiaan elämässämme. Meidän on vaikea luottaa sellaiseen, mitä emme tunne. Syvempi Jumalan tunteminen saa aikaan luottamusta, koska opimme tuntemaan enemmän Jumalan mahdollisuuksia.

Tarinassa kerrotaan, että Jeesus oli unessa. Meistäkin voi usein tuntua, että Jumala on jossain kaukana ja ei kuule tai näe meitä. Kuitenkin Jeesus heräsi aivan oikeaan aikaan, ei yhtään liian myöhään. Jeesus tyynnytti myrskyn hetkessä. Jumalalla on sama voima ja mahdollisuus tyynnyttää meidän elämämme myrskyt. Meiltä vaaditaan kuitenkin luottamusta siihen, että Jumala tyynnyttää myrskyn ajallaan ja että hänen ajoituksensa ovat meidän järkeilyjämme parempia.

Idamari

X