Kuka sanelee ne mittapuut joiden mukaan me itseämme mittaamme?
Riitänkö minä? Asetunko tuohon muottiin ja ellen asetu, olenko vähempiarvoinen?
Onko minun arvoni kiinni vaa’an näyttämästä lukemasta, siitä pukeudunko merkkivaatteisiin, pinnalla olevan trendin mukaisesti tai onko hiukset leikattu ja värjätty sen meneillään olevan muodin mukaan?
Tai entäs sitten ne sisäiset asiat. Riitänkö tällaisena? Olenhan tehnyt sitä ja tätä. Ei minua hyväksytä näin, en ole ehjä enkä täydellinen, olen mennyt rikki liian monta kertaa ja saanut liian syvät haavat.
Teini-ikäisestä saakka mulla on ollut tarkat periaatteet ja arvot. On pelottavaa kuinka nekin murenee paineen alla tai silloin kun koet riittämättömyyttä ja haluat että sut hyväksytään.
Mulla oli aina todella tiukka ja tarkka periaate, että seksi kuuluu avioliittoon ( ja on siis yhä).
Mulla oli vuosia sitten muutaman kuukauden jakso elämässä, jolloin rikoin itseni ja omat periaatteeni. Olin pikkuhiljaa lipunut kauemmas Jumalasta ja alkanut mitata arvoani sillä, hyväksytäänkö mut ihmisten keskuudessa ja että jos mä tämän ja tämän teen, ehkä mä sitten kelpaan. Noista ajatuksista lähti alamäki, joka romutti mun arvot ja sisäisen rauhan.
Vaikka mä olin hakenut täyteyttä toisesta ihmisestä ja ajatellut että tällä tämä kaikki korjataan, olin mä silloin tyhjempi kuin koskaan ikinä sitä ennen tai sen jälkeen. Se oli mun elämän kamalinta aikaa. Mä olin hajottanut ne arvot joita mä olin vaalinut aina ja kadottanut sen rauhan joka mulla oli ollut.
On vaikea sanoin kuvailla sitä tyhjyyttä joka mun sisällä oli. En tuntenut sitä Jumalan antamaa rauhaa mikä mulla oli ollut. Se oli poissa ja se herätti mut. Vaikka mä olin hakenut täyteyttä maailmasta, se kaikki antoi mulle täyden tyhjyyden. Pelkäsin että entä jos mä en enää löydä sitä rauhaa? Mitä sitten?
Mä menin mun isovanhempien luo ja mumma sanoi jotenkin niin, että se rauha ei ole kadonnut minnekään, se on vain niin syvällä piilossa. Ne rukoili mun puolesta ja mä sain sen rauhan takaisin. Siitä lähti se prosessi, Jumala alkoi eheyttämään niitä rikkinäisiä kohtia
ja näytti ihmeellisen armon ja Isän rakkauden.
Sanotaan tähän väliin, että raamattu ei ole mikään sääntö- tai lakikirja. Jumala ei ole kylmäkiskoinen kaveri joka odottaa että milloin teet virheen tai lankeat syntiin, että pääsisi sormella osoittamaan. Ei. Hän on Isä, joka on antanut sanansa meille ohjeeksi.
Tässäkin mä kyllä tiesin, että tää ei nyt ihan oikein ole, mutta tein ne silti.
Sain sisäiset haavat ja kuitenkin Jumala oli avosylin vastassa,
että nyt sitten hoidetaan nämä kivut ja kootaan sirpaleista jälleen ehjä.
Ei me uskovatkaan siis todellakaan mitään täydellistä sakkia olla. Tehdään joka päivä virheitä,
ihan jokainen ja toivottavasti joskus opitaan virheistä ja kasvetaan niistä.
”Et ole sama kuin tekemäsi asiat. Et ole sitä mitä sinulle on tehty.
Sinut on siirretty pimeyden valtakunnasta valkeuden polulle.
Arvosi ei ole siinä, mitä ole tehnyt vaan siinä, mitä Jeesus teki puolestasi.”
”Muista, että Jumala ei keskity ulkoiseen olemukseen – se on meidän ongelmamme. Hän ei tee arvioitaan samallalailla kuin me. Hän ei mittaa sitä mikä näkyy, vaan sitä mikä on näkymättömissä. Hän ei tahdo meidän uhraavan kaikkea aikaamme sellaiseen kaunistautumiseen, millä ei ole arvoa iankaikkisuutta ajatellen. Hän haluaa että varustamme sydämemme hänen katoamattomalla, hiljaisella ja suloisella kauneudellaan. Se ei vanhene, sitä ei voida varastaa eikä se harmaannu.”
Minä perustan arvoni siihen, mitä Sana sanoo.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi oman ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan mun tähden, että mulla olis ikuinen elämä.
Tässä on minun arvoni. Yli ymmärryksen käyvä rakkaus.
”Tietäen ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla, ettekä kullalla lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan (1 Piet. 1:18.19). Vaikka olisit maailman ainoa ihminen, Jeesus olisi kuollut puolestasi. Jumalakaan ei tee huonoja kauppoja. Hänkään ei maksaisi asioista niiden arvoa suurempaa hintaa, niinkuin sinäkään et maksaisi 50 000 dollarin arvoisesta talosta 200 000 dollarin hintaa.
Jumalan silmissä olet yhtä arvokas kuin hänen Poikansa elämä”
Kaikki kolme lainausta kirjasta Lisa Bevere – Oikea naisen mitta
Eikä tämä nyt tarkoita sitä, etten potisi koskaan vaatekriisejä, hiuskriisejä tai muita kriisejä 😀 Toki. Mutta se on inhimillistä. Ihminen mäkin vain olen. Tykkään kivoista vaatteista, värjään välillä hiuksiani ja meikkaan koska se nyt vain on kivaa. Mun arvo ei kuitenkaan perustu näihin. Vaikka en meikkaisi ikinä, kulkisin samoisssa vaatteissa vuodesta toiseen tai vaikka puntari näyttäisi 10kg enemmän, en olisi enemmän tai vähemmän arvokas kuin nyt.
Muista, että Sinä olet tärkeä. Sinä olet rakastettu ja olet arvokkaampi kuin ymmärrätkään. Sinä riität.
<3 Jessica Kangas