Miten paljon ihminen kuluttaakaan aikaansa ja voimiansa etsiessään hyväksyntää ja rakkautta. Siihen on hyvä syy: ihminen ei voi elää ilman rakkautta ja sen kokemista. Yksinäisyys ja irrallisuus toisista ihmisistä on kautta aikojen saanut ihmisen tekemään jopa kauheita asioita tullakseen nähdyksi ja tietoisuuteen.
Jos ajatellaan rakkautta perheessä, sen olemassaolo on välttämätön, jotta perhe voi hyvin. Perheenjäsen, joka tietää, että häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on, voi hyvin, olosuhteistakin huolimatta, loppujen lopuksi. Rakkaudella on valtavan parantava ja hoitava vaikutus.
Äidin rakkaudessa lapsiaan kohtaan on mielestäni jotain samankaltaista häivähdystä kuin Jumalan rakkaudessa ihmistä kohtaan. Sen vaikutus alkaa jo silloin, kun äiti ei vielä edes ole nähnyt lastaan.
Normaalissa elämäntilanteessa, ensikohtaamisessa äidin ja lapsen välillä on jotakin, mitä ei voi selittää. Syntyy välittömästi yhteys, joka ei katkea koskaan. Siinä on jotakin jumalallista ja ainutlaatuista, jolle ei löydy sanoja.
Yhteyttä äidin ja lapsen välillä voitaisiin pohtia vaikka kuinka paljon Sen syntymistä, sen haavoittuvuutta, sen pysyvyyttä, mutta yksi on varmaa: se on hyvin ainutlaatuinen suhde, jonka Jumala aikojen alussa suunnitteli.
Yhteys vanhempien ja lasten välillä on erityistä, koska jotakin on syntynyt ihmisestä. On syntynyt jotakin meistä ja meidän näköistä, elämän jatkumoa. Elämää, joka on annettu lahjana ja joka on aikalailla mysteeri edelleen ihmiskunnalle.
Jumala loi meidät yhteyteen, ja siitähän onkin kysymys: yhteydestä toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Yhteyden puuttuminen ihmisen elämästä saa aikaan suurta pahoinvointia kaikella tavalla.
Perheen ja läheisten ihmisten sekä seurakunnan merkitys on valtava.
Me näemme vastavoiman, pahan, joka tuhoaa juuri sitä erityistä ja ainutlaatuista, jonka Jumala on luonut: isän ja äidin ja sisarukset sekä isovanhemmat. Seurakunta on osa tätä upeaa kokonaisuutta, jonka Jumala on suunnitellut. Kuinka ihmeellinen on todellinen, terve yhteys rakkaudessa perheen ja seurakunnan kesken. Miten valtava on sen antama voimavara elämään. Ei ihme, että pahan voima vastustaa juuri näitä asioita tässä ajassamme.
Meidät on kutsuttu suojelemaan elämää ja nousemaan rukouksin ja rohkein mielin taistelemaan todellisen rakkauden ja elämän ja yhteyden puolesta.
Meillä on, naiset, tehtävä! Eikä kovin pieni.
Ihmiselämän moninainen kirjo haastaa rakkauden, yhteyden ja ihmissuhteet monin tavoin, Se mittaa aitoutta ja sitoutuvuutta. Se, joka uskaltaa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan totuudessa, on löytänyt elämässään suuren rikkauden ja tarkoituksen elämälleen: olla rakkauden kohde ja rakastaa.
Ensinnäkin uskaltaa ottaa vastaan Jumalan rakkaus, jota ei voi järjellä ymmärtää. Sen voima ja suuruus pientä ihmistä kohtaan on jotain käsittämätöntä. Silloin kun me emme mistään tienneet, Jumala rakasti. Jeesuksessa tuli Jumalan rakkaus meitä niin lähelle, että me voimme yhdessä huokauksessa lähestyä Häntä, ja Hän jo lähestyy meitä.
Olen miettinyt, miksi on niin vaikea hyväksyä ja ottaa vastaan Jumalan rakkaus ja armo. Mielestäni armo ja rakkaus kuuluvat yhteen. Ehkä onkin ymmärrettävä ensin rakkaus, että voi ottaa vastaan armon: ansaitsemattoman rakkauden ihmistä kohtaan. Käsittää ja olla todella tietoinen, että on sovitettu, että on hyväksytty ja rakastettu, että ei tarvitse tuntea häpeää. Olla avoin ja rehellinen, olla peilattavana ja peilinä ja olla vieläkin rakastettu ja rakastaa.
Tässä muutamia väittämiä, joita itse olen kokenut ja nähnyt omassa ja toisten ihmisten elämässä , kun on saanut kokea Jumalan rakkautta.
Jumalan rakastamana uskaltaa elää ilman pelkoa. Epäonnistuminen tai virheiden tekeminen ei kaada. Jumalan rakastamana tietää, että Jeesuksen sovitustyö on vajavaista ihmistä varten.
Jumalan rakastamana ymmärtää synnin vakavuuden, mutta myös ristin voiman.
Jumalan rakastamana ei tarvitse ensisijaisesti toisten ihmisten hyväksyntää, kun tietää, että Hän hyväksyy.
Jumalan rakastamana uskaltaa vahvistaa toisia ihmisiä, pelkäämättä oman asemansa puolesta. Jumalan rakkaus on jotain paljon suurempaa kuin ihmisten mittarit.
Jumalan rakkaus on puhdasta. Sen motiivit eivät ole epäselvät eikä se käytä likaista peliä tai minkäänlaista valhetta apuvälineinään päämäärän saavuttamiseksi. Sen puhtaus vavisuttaa ihmismieltä. Se voittaa, vaikka sen aseet ovat täysin erilaiset kuin tässä maailmassa. Mielestäni tällaista rakkautta huutaa koko maailma.
Rakas on kaunis. Eikö olekin niin? Kysymys ei olekaan siitä, minkä näköinen tai millainen ihminen on, vaan siitä, miten paljon rakastaa. Kun ajatellaan vanhempia, heille ei tule edes mieleen ajatus, että lapsen pitäisi olla toisennäköinen tai toisenlainen, jotta he rakastaisivat häntä. Rakkaus on jotakin niin paljon enemmän.
Tässäkin on heijastus Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Olet rakastettu, olet kaunis!
”Jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.” Joh.4:7
Joku on sanonut: ”Niin paljon kuin rakastat pahinta vihollistasi, niin paljon sinulla on Jumalan rakkautta.” Onneksi voidaan opetella, pyytää ja kasvaa Jumalan rakkaudessa.
Todellinen Jumalan rakkaus annetaan Pyhän Hengen kautta.
Jumala on rakkaus ja hän rakasti meitä ensin, että me voisimme rakastaa. Voiko lohdullisempaa ja ihanampaa olla: Jumala ja Hänen rakkautensa.
Minä ja sinä olemme rakastettuja. Uskalletaan ottaa vastaan rakkautta ja ollaan rohkeasti Jumalan rakkauden välikäsiä perheessämme ja kaikissa ihmissuhteissamme.
Maria Hietanen