Oli sunnuntaiaamu äitini kodissa. Tiesimme, että se olisi viimeinen päivä yhdessä äidin kanssa. Äiti oli kotiutettu sairaalasta muutamaksi päiväksi, ja maanantaiaamuna hän oli palaamassa sinne takaisin. Istuimme äidin tutussa olohuoneessa, ja hän esitti toivomuksen: ”Otetaan vielä Herran ehtoollinen.”
Asetin ehtoollisvälineet valmiiksi. Pieni, vaatimattomalta näyttävä hetki oli juhlallinen. Iäkäs äitini oli kanssamme ehtoollispöydässä viimeistä kertaa. Hän oli kulkenut nuoruudestaan asti ”Jumalan kansan kanssa” ja tiesi ehtoollisen merkityksen.
Lauloimme ja rukoilimme yhdessä. Äitini kohotti äänensä rukoukseen. Siinä hän kiitti elämästä, suruista, iloista, tappioista – kaikesta, mitä oli kokenut. Kyselin äidin toivelaulua lopuksi. Sitä hänen ei tarvinnut kauan miettiä.
”Kautta kärsimysten voittoon käynyt tie on Jeesuksen, eikä meille toista tietä suotu maassa varjojen. Katso, Israel kun pyrki maahan Herran lupaamaan, vaarojen ja vaivain kautta matka sinne kulki vaan.
Kautta kärsimysten voittoon käy myös kristikunnan tie; kulkemaansa tietä Herra seuraajansa aina vie. Taivaan valtakunnan siemen murhein multaan peitetään, mutta siemen, kun se kuolee, nouseva on elämään.”
Muutaman viikon kuluttua tänä talvena seisoin äitini haudalla. Olimme viettäneet hautajaisia edellisenä päivänä, ja halusin viipyä vielä hetken yksin äitini haudalla ennen kuin matkustaisimme pois synnyinseudultani. Hiljaisella hautausmaalla, uskovien vanhempieni haudalla, kiitin Jumalaa suuresta armosta saada kuulua Jumalan perheväkeen.
Kun Jeesus asetti ehtoollisen opetuslapsilleen, hän otti leivän, siunasi ja mursi sen ja sanoi: ”Ottakaa, tämä on minun ruumiini.” -Ja Hän otti maljan, kiitti ja antoi heille: ja he kaikki joivat siitä. Ja Hän sanoi heille: ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä. Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.” -Mark.14 22-25
Ehtoollisen jälkeen Jeesuksen omat sanat toteutuivat. Liiton veri todella vuodatettiin meidän edestämme. Hän antoi henkensä ristillä. Pääsiäisen voimakas sanoma vaikuttaa edelleen sukupolvelta toiselle. Ylösnousemus tuo meille toivon tulevasta, iankaikkisesta elämästä.
Jeesuksen viimeinen ehtoollinen saatteli hänet opetuslapsineen uuteen vaiheeseen: matkalle kärsimysten kautta voittoon.
Marja Toukola